Lavalta: Pieni lemmenleikki (Lahden Uusi Kesäteatteri)

Kippis ja kulaus! Kuva: Johannes Wilenius/Laukes

Teatterikatko tuli katkaistua jossain määrin extempore, kun sain maanantaina idean että nythän lähdetään torstaina Lahteen. Mies kysyi että mikä siellä menee, minä sanoin että Lahden Uuden kesäteatterin Pieni lemmenleikki. Liput lipputoimistosta ja torstaina suuntasimme mobiilin nokan kohti Messilää.

Pieni lemmenleikki tarjoaa palan vaihtoehtohistoriaa. Suomen tulevalle kuninkaalle, prinssi Wolfgang von Hessel-Kasselille on löydettävä morsian ja siihen on valittu senaattorin hemaiseva tytär Amalia. Prinssi ja Amalia eivät kuitenkaan ole pakkoavioliitosta kovinkaan innoissaan ja juonivat tahoillaan adjutanttinsa Klausin ja ystävänsä Saara-neidin kanssa miten asia saataisiin hienosti hoidettua. Rakkaus ei vain suostu pelaamaan nuorten valitsemilla säännöillä ja luvassa onkin aikamoinen tunteiden sekametelisoppa euroviisusävelien soidessa taustalla.

Kuva: Johannes Wilenius/Laukes

Ensimmäisen puoliajan jälkeen mies totesi, että tämähän on mukava höyhenenkevyt farssi. Nyökyttelin mukana ja lisäsin, että vaikka esityksessä oli jo tuotu lavalle monta kesäteatteri-inhokkiani (ryypiskely, pikkutuhmat vitsit jne.) en ollut lainkaan ärsyyntynyt vaan homma oli tehty sellaisella tavalla että katsomossa sai oikeasti nauraa. Toisella puoliajalla meno jatkui vauhdikkaana, loppuhuipennus vaati toki useita juonenkäänteitä ja vaikka lopputuleman uskalsi arvata onnistui esitys myös yllättämään. Koko esityksen nähtyään määritelmän farssi sai tosin viivata yli sillä kepeydestään huolimatta näytelmällä oli oikeasti sanottavaa ja annettavaa, se ei missään nimessä ollut pelkkää harmitonta huvittelua.

Lavalla nähdään lemmenpareina Henna Wallin (Saara) ja Miikka Wallin (Wolfgang) sekä ällistyttävä Annamaria Karhulahti (Amalia) ja Mikael Saari (Klaus). Koko tiimillä riittää ääntä ja esiintymiskykyä vaikka muille jakaa. Laulunumerot nostavat ihokarvat pystyyn ja Tipitii soi iloisesti Sadan salaman (kuuntele täällä) ja Penkki, puu ja puistotien kanssa. Pelkkää hupailua eivät laulut kuitenkaan ole, erityisesti toisella puoliajalla kuultavat Päivä kahden ihmisen (Saari ja M. Wallin) sekä Rukoilen (Karhulahti ja Saari) vakuuttavat viimeistään siitä että tässä tehdään nyt teatteria suurella sydämellä.

Musiikki on muutenkin tehty viimeisen päälle, sillä säestys on tietysti paikan päällä soitettua. Musisoinnista vastasivat kapellimestari Asko Turkia, viulisti Sirkku Hilanko ja sellisti Niklas Hagmark. Kiitosta täytyy antaa myös lavastuksesta ja puvustuksesta, vaikka tämä nyt meneekin tällaiseksi hehkutukseksi. Ei voi mitään, hyvä oli.

Harmittelin viime vuonna kovasti, että kehuttu Laukesin esikoinen Myllysaaren Kaunis Justiina jäi näkemättä. Onneksi tänä vuonna kävi toisin ja pääsimme vihdoin tutustumaan Lahden kesäteatteritarjontaan. Täytyy tosin myöntää, että esityksen taso ei varsinaisesti yllättänyt: yksikään näkemistäni esityksistä, jossa on ollut Lahden musiikkiteatterilinjan kasvatteja, ei ole ollut huono.

Lopussa on helppo hymyillä, mutta kuka sai kenet? Kuva: Johannes Wilenius/Laukes

Laukes saa siis meidän kaksikoltamme raikuvat aplodit (ja niin se sai myös koko Markkinaravintolan yleisöltä). Palaamme Lahden seudulle ehdottomasti myös ensi kesänä, tällaista ei kannata jättää väliin. Bravo.