Orson Scott Cardin Ender's Game (1985) valikoitui luettavaksi, kun se sattumoisin löytyi molempien hisssuksiin läpikäymieni spefi-haasteiden listoilta. Odotukset kirjan suhteen olivat varsin vaatimattomat, minulla kun ei kirjasta sen suurempia ennakkotietoja ollut. Niinpä Ender onnistuikin sitten yllättämään ja imaisi minut täysillä mukaan seikkailuunsa.
--- We need the best we can get, and we need them fast. Maybe you're not going to work out for us, and maybe you are. Maybe you'll break down under pressure, maybe it'll ruin your life, maybe you'll hate me for coming here to your house today. But if there's a chance that because you're with the fleet, mankind might survive and the buggers might leave us alone forever -- then I'm going to ask you to do it. To come with me."
Kuusivuotias Ender valitaan Battle Schooliin, jossa valmennetaan lapsista valmiita taistelijoita avaruuden ökkimönkiäisiä, buggerseja vastaan. Ender ei kuitenkaan ole mikään tavallinen lapsi, vaan mahdollisesti juuri se, jota vuosikaudet on odotettu, se joka voisi ratkaista maapallon kohtalon. Nuoren pojan koulutuksesta ei myöskään aiota tehdä millään tavalla helppoa ja pian Ender huomaakin, että todelliset ystävät ja liittoumat ovat harvinaista herkkua. Samaan aikaan maapallolla pelataan poliittista peliä ja myös Enderin älykkäät sisarukset Valentine ja Peter aikovat laittaa sormensa peliin.
Huomaan tässä samoin tein, että minun on vaikea kirjoittaa kirjoista joista pidin hirvittävän paljon. Ender's Game on juuri tällainen kirja. Se on vaikuttava, hieno, kiinnostava ja monipuolinen. Vaikka kirjassa on avaruusaluksia, kolonioita asteroidivyöhykkeellä ja avaruusmatkustelu on lähes arkipäivää, on sen kiinnostavinta antia henkilöiden välinen psykologia. Millä tavoin ihmisen (tai lapsen) voi sysätä kohti yhä vaativampia haasteita? Kuinka pitkään ihmismieli voi venyä? Ja miten toista ihmistä manipuloidaan mahdollisimman hyvin, voimalla, pelolla vai imartelulla?
Niin että ihan huikea kirja. En osaa kuvailla sitä yhtään, näemmä. Mutta lukekaa. Tämä on hyvä kirja ihmisyydestä.
Myös Taikakirjainten Raija on lukenut tämän rinnakkain Ender's Shadow'n kanssa, ei tosin yhtä ihastuneena kuin minä.
Sarjan seuraavat osat menevät viuh vain lukulistalle. Lisäksi Teatteri Toivo on tekemässä syksyksi näytelmää Enderistä, ensi-ilta syyskuun lopulla.
Luettu osana Ihminen sodassa -haastetta.
Orbit, 1991. Alunperin julkaistu 1985. 324 s.
Kansi: Mark Salwowski
Ender on niiiin hieno! Olin siitä aikoinaan aivan huumassa. Rakastuin lapseni isäänkin osittain siksi, että hän oli ensimmäinen tapaamani ihminen, joka oli lukenut Enderin ja yhtä huumassa siitä kuin minä. (Sittemmin olen tavannut muitakin.)
VastaaPoistaEipä hassumpi syy rakastua, Siina! Mainio on tämä, hieno kirja.
PoistaMinulta on itse kirja vielä lukematta mutta leffana näin sen ja tykkäsin jo silloin. Pitääpä lisätä tämä(kin) lukulistalle.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, Salka!
PoistaMinullakin on nuo molemmat listat hitaassa luvussa. Kiva että välillä tulee vinkkejä siitä, mihin seuraavaksi voisi tarttua. Tällä hetkellä luen Le Guinin Maameren tarinoita ja lukumaratonia odottelee Tigana.
VastaaPoistaSanopa muuta, Tintti! Maameren tarinat on minulla lukematta, Tiganasta olen pitänyt kovasti kun olen sen aikanaan pariin otteeseen lukenut.
PoistaOlen lukenut Orson Scott Cardilta yhden fantasiaromaanin, Alvin-sarjan avauskirjan, ja siitä pidin paljon. Alvin-sarjan haluaisin vähitellen lukea kokonaan, ja nyt tämä esittelemäsi kirjakin alkoi varovaisesti kiinnostaa, vaikka scifiä vähän vierastankin. :)
VastaaPoistaSara, tämä voisi olla oiva kokeilu scifi-vierastukseen! Avaruushommelit ovat sivuseikka kaiken muun ohella, suosittelen. ;)
Poista