Viime vuonna pohdiskelin, notta kannattaisiko tuo Robert Galbraithin eli J.K.Rowlingin salanimellä kynäilemä dekkari Käen kutsu (Otava, 2013) lukea. Homma vähän jäi, mutta kun Norkku kirjoitteli niin kiinnostavasti sarjan kakkososasta päädyin varaamaan tämän ensimmäisen osan Helmetin e-kirjapalvelusta. Kirja tupsahti lainattavaksi sopivasti lomamatkan kynnyksellä, joten ei kun kirja puhelimeen ja lukemaan.
Cormoran Strike on entinen armeijan sotilaspoliisi, joka nykyään pyörittää hieman rähjäistä etsivätoimistoa Lontoossa. Strike päätyy selvittämään nuoren mallin, Lula Landryn, kuolemaa, joka mediassa on julistettu itsemurhaksi mutta josta hänen veljellään Johnilla on epäilyksiä. Apuvoimiksi hommaan päätyy nuori ja etsivän ammatista haikaileva Robin, joka osoittautuu pian varsin päteväksi työssään.
Hitaasti etenevä tutkimus imaisee pian sekä etsivän että sihteerin mukaansa. Landryn kuolemaan tuntuu liittyvän aimo liuta henkilöitä ja kaikkia pitää toki haastatella ja tutkia. Mainiota. Vähitellen homma alkaa selvitä Strikelle samaan aikaan kuin myös yksityiselämän solmut tuntuvat aukeavan (tai menevän enemmän solmuun, miten sitä katsookin). Ilahduttavaa oli myös, että syyllinen säilyi itselleni loppuun asti yllätyksenä enkä kerrankin ollut pettynyt saadessani tietää ratkaisun.
En ole aivan varma, olinko lukenut tästä asiasta jo jostain blogista ja siksi kiinnittänyt siihen huomiota (jos "syyllinen" tunnistaa itsensä, saa paljastaa itsensä!) mutta huomasin hymyileväni Striken paikkakuvailuille. Karskin oloinen etsivä nimittäin kuvailee esimerkiksi värejä hyvin tarkasti (terrakotta, indigonsininen) ja käyttipä kerran sellaistakin termiä jota itsekään en tunnistanut. Tämä vaikutti hieman huvittavalta, Strike kun ei mikään kaunosielu tunnu olevan, mutta ei sinänsä kyllä haitannut lukemista.
Käen kutsu oli oikein viihdyttävää luettavaa ja vahvistaa mielipidettäni siitä, että kyllä se Rowling osaa kirjoittaa (vaikken niin siitä toisesta romaanista pitänytkään). Odotan kiinnostuksella Striken seikkailujen seuraavan osan lukemista, tällaisia leppoisia dekkareita lukee ilokseen.
Kirsi, johon myös luotan dekkariasioissa, on avannut kirjan taustoja enemmänkin. Amman kirja puolestaan innosti väittelemään itsensä kanssa, lopputulema silti positiivinen.
Bingoon dekkari! Ja Rikoksen jäljillä-haasteeseen toinen piste eli rikospaikka: vanha aateliskartano.
Otava, 2013. 436 s.
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Oi hitsi, en muistanutkaan, että väittelin itseni kanssa. Kiitos muistutuksesta :) Kai tästä sopivan positiivinen fiilis jäi, kun odottelen jo kakkososaa ilmestyväksi kohtuullisella innollakin.
VastaaPoistaMuistan kiinnittäneeni tuohon värien kuvailuun ym. huomiota, tuntui tosiaan vähän epäuskottavalta, että Cormoran Striken kaltainen mies käyttäisi moisia termejä. Mutta ehkä se kuuluu salapoliisin ammattitaitoon? ;)
Niin sitä omat tekstinsä unohtaa, itsekin aina ihmeissäni luen omia vanhoja että näinkö minä kirjoitin! :) Ehkäpä salapoliisit vain ovat äärimmäisen hyviä värimäärittelijöitä?
PoistaKirja taitaa mennä lukulistalleni ;)
VastaaPoistaKiva kuulla, Mai!
PoistaMinäkin pidin tästä, vaikka sivujen määrää olisi mielestäni voinut supistaa. Juonessa oli minusta vähän tyhjäkäyntiä välillä, mutta pidin pääparista - siis Strikestä ja Robinista. Odotukseni ovat korkealla seuraavan osan suhteen. :)
VastaaPoistaIhan totta, MarikaOksa, tiivistää olisi varmaan voinut. Itselleni on hirmuvaikeaa arvioida e-kirjan pituutta, joten sivumäärä ei minulle konkretisoidu samalla tavalla. Strike ja Robin ovat kyllä symppiksiä!
PoistaKiitos luottamuksesta :D Jatko-osan suomennosta odottelen minäkin, vaikka kirjapinot ovat kuolettavan vaarallisen korkeita... :)
VastaaPoistaOlepa hyvä, Kirsi! ;) Ja kirjapinot, no, ne nyt on, pitää vain strategisesti sulkea silmänsä.
PoistaVoi miten hyvin tuo kuva sopii tästä kirjasta puhuttaessa! :)
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä ja odotan innolla jatko-osaa, vaikka noin yleensä ottaen en dekkareista oikein perusta. Rowling kyllä hallitsee kirjoittamisen, se on totta.
Kiitoksia Maija! Rowling osaa kirjoittaa ja tässä ei ollut samaa angstisuutta kuin Paikka vapaana -opuksessa niin minäkin lämpenin.
PoistaAloin lukea tätä heti silloin, kun kirja ilmestyi, mutta siihen hetkeen kirja oli minulle väärä. Juuri sen dekkarille poikkeuksellisen hitaan temmon ja tyhjäkäynnin vuoksi Käen kutsu jäi tauolle, vaikka muuten pidinkin kirjasta paljon. Aion kyllä lukea sen jossain vaiheessa loppuun, ja tyytyväisen arviosi luettuani tuntuu, että se voisi tapahtua hyvinkin pian. :)
VastaaPoista(Ihana kuva, ihana Lontoo! <3 )