Terveiset Prahasta!

Kaarlen silta siltatornista Malá Stranan suuntaan.

Tämän kesän reissukohteeksi valikoitui satunnaisotannalla Praha. Valinnan perusteena oli se, että Praha on (eurooppalainen) kaupunki jossa kumpikaan meistä ei ollut vielä käynyt. Lisäksi lennot ja hotellit saatiin sopuhintaan, joten sekään ei ollut este matkalle. 

Heinäkuinen viikko Prahassa oli jossain määrin sateinen. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, sillä sateet olivat lähinnä kuuroja ja ainoastaan yhtenä päivänä kastuimme kunnolla illalla matkalla hotellille. Ajoittaiset sateet myös pitivät lämpötilan mukavan viileänä, joten jaksoimme tarpoa kaupungissa ympäriinsä.

Maailman ainut kubistinen katulamppu.

Asustimme pienessä Old Time Hotelissa lähellä I.P.Pavlovan metroasemaa. Hotelli oli enemmänkin apartment-tyyppinen ratkaisu ja henkilökuntaa näkyi vain harvoin, mutta aamupalaa oli joka päivä tarjolla ja huone siisti joten valittamista ei ole. Huvittava sattumus kuitenkin kävi saapuessamme myöhään illalla hotelliin, kun huoneen 120-vuotias sänky hajosi spontaanisti istuessani sen laidalle selaamaan matkaopasta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, sillä saimme samoin tein uuden huoneen ja pääsimme nukkumaan.

Sade ei turisteja haitannut.

Matkustimme siis Prahaan maanantai-iltana ja paluulento lähti perjantaina, myöhään illalla sekin. Aikaa kaupunkiin tutustumiseen jäi siis varsin runsaasti ja tästä otimmekin ilon irti. Tiistain vietimme lähinnä kävellen ja saalistaen geokätköjä läpi Nové ja Staré Mêston sekä Malá Stranan kaupunginosien. Samalla näimme paljon olennaisia nähtävyyksiä, kuten Astronomisen kellon, Kaarlen sillan ja Prahan linnan, jonka alueelle emme tosin tällä kertaa menneet. Lounaan söimme aivan torin lähistöllä sijaitsevassa loistamassa kasvisravintola Maitreassa (keitto ja lämmin ruoka maksoi 115 CZK eli noin neljä euroa). Pääruokana ollut "lammas" olisi mennyt täysin lihasta, ellei olisi tiennyt sen olevan kasvisruokaa. Mainiota. Kävimme myös Mucha-museossa, joka oli ihailtavan kompakti ja kaunis museo Alfons Muchan töistä. Näyttelyssä pääsee myös katsomaan puolen tunnin dokumentin taiteilijan elämästä.

Lennon Wall.

Letnan puistossa oli Alien-hevosia.

Keskiviikkona matkasimme uudelle alueelle Holésoviceen tutustumaan paikalliseen Tekniikan museoon. Olemme joka reissullamme käyneet joko luonnontieteellisessä tai tekniikan museossa, joten täälläkin se päätyi osaksi ohjelmaa. Museo oli hieno ja suuri, mutta lukuunottamatta osia näyttelyistä se oli hieman, no, tylsä. Tämä seikka varmasti johtui siitä, että samankaltaisissa museoissa on tullut käytyä jo moneen kertaan eikä näyttelyissä ollut juuri mitään uutta. Toiminnallisuutta löytyi lähinnä "lasten osastolta", jossa pääsi pelaamaan ja kokeilemaan erilaisia vakoiluun ja tarkkailuun liittyviä laitteita, mutta kahden aikuisen sulautuminen melskaavaan lapsijoukkoon ei oikein onnistunut joten jätimme puuhailun suosiolla pienemmille. 

Tekniikan museon suurin sali on kulkevälineintoilijan unelma.

Museon jälkeen matkasimme kohti Žižkovia ja TV-tornia. Torni olikin aikamoinen näky, lievästi sanottuna häiritsevä sellainen. Korkean rakennelman seiniä kiipeää yhdeksän kasvotonta vauvaa, eikä meille oikein selvinnyt miksi arkkitehtuuri oli päätynyt juuri tähän ratkaisuun. Tunnelmasta tuli mieleen Uusi uljas maailma. Samalla alueella kävimme lounaalla Kure v Hodinkáchissa, musiikkiteemaisessa baarissa, josta sai varsin mainioita dumplingseja ja goulashia. 

Hämmentävä TV-torni.

Keskiiviikkoillaksi olimme budjetoineet reissun tyyreimmän syömisen, suuntasimme ystävän suosituksesta kaupungin parhaaksi aasialaiseksi ravintolaksi kutsuttuun Sasazuun. Neuvojen mukaan pyysimme tarjoilijalta mahdollisuutta chef's menuun ja joimme listan drinkkejä. Satsaus kannatti, sillä seitsemän ruokalajin illallinen sekä jälkiruoka kiilasivat saman tien tiensä parhaiden koskaan syömieni aterioiden listalle. Miehen sanoin: ruoka oli niin hyvää, että nauratti. Myös hinta-laatu-suhde oli kohdallaan. Kotimatkalla pistäydyimme vielä steampunk-henkisessä Cross Clubissa drinkeillä ja painuimme hotellille.

Cross Club.

Pilvisenä torstaina uskaltauduimme lähtemään vähän kaupungin ulkopuolelle ja suuntasimme Prahan eläintarhaan. Eläintarha oli ilahduttava kokemus, sillä eläinten tilat olivat tilavia ja eläimet itse vaikuttivat terveiltä ja hyvinhoidetuilta. Alue oli laaja ja tutustuimme siihen samalla kun metsästimme alueelta muutamaa mysteerigeokätköä. Hauskimmat kokemukset olivat varmaankin lemurihäkissä oleilu, tapiirin ja elefanttien sekä gorillojen ja orangin näkeminen sekä yleinen vaeltelu. Reissuun sai helposti kulutettua useamman tunnin.

Lemuriläjä.

Eläintarhareissun jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille tarkoituksenamme vuokrata polkuvene. Sateisen ilman vuoksi moni vuokraliikkeistä oli suljettu, mutta Slav Islandin yksi vuokrapiste oli auki ja vaikka töissä ollut henkilö vaikutti siltä että olisi mieluummin lähtenyt kotiin, suostui hän kuitenkin vuokraamaan meille veneen. Kaupunki näytti kauniilta joelta katsottuna ja kahden pienen saaren välissä seilailu oli hauskaa. Näkipä vedestä myös Kaarlen sillan uudesta näkövinkkelistä.

Näkymä joelta kohti Kaarlen siltaa.

Loppuillaksi lähdimme Petrinin kukkulalle. Hankimme mukaan eväät ja nousimme huipulle köysiratavaunulla. Huipulla voi ihailla kauniita puutarhoja, luostarin pihaa ja näkötorniksi Prahan maailmannäyttelyyn rakennettua Eiffel-tornin pienoisversiota. Me jätimme näkötornin väliin, mutta kävelimme puutarhassa ja tutustuimme myös maailmannäyttelyä varten tehtyyn peilitaloon. Viimeisenä kävimme vielä tutustumassa tsekkiläiseen olutkulttuurin aivan Stáre Mêston keskiössä sijaitsevassa "kultaisessa tiikerissä" eli U Zlatého Tygrassa. Täyteenahdetussa baarissa hanasta saa Pilsner Urquellia (keskusta-alueelle poikkeuksellisesti) sopuhintaan ja tunnelma on leppoisa. Samaiseen baariin Václav Havel toi aikoinaan Bill Clintonin ja olipa seinän kuvien perusteella siellä käynyt myös yksi ikisuosikkini, Helen Mirren.

Ilta-auringossa kylpevä Praha Petrinin kukkulalta käsin.

Perjantaille olimme jättäneet vielä yhden museon. Veimme laukut aamupäivällä säilytykseen juna-asemalle ja suuntasimme kohti Juutalaismuseota. (vinkki: lippuja ei kannata jonottaa sisäänkäynnillä, vaan ne voi ostaa toimistosta joka on hautausmaan sisäänkäynniltä korttelin päässä) Kävimme tutustumassa museoon kuuluviin synagogiin (lukuunottamatta Vanhauutta synagogaa). Vaikuttavin oli ehdottomasti Pinkaksen synagoga, joka Toisen Maailmansodan jälkeen on muutettu muistomerkiksi vainoissa kuolleille juutalaisille. Seiniin on kirjoitettu käsin 77 297 vainoissa kuolleen nimet, syntymäajat ja katoamispäivät. Hämmentävä oli myös vanha juutalainen hautausmaa, jossa vanhat kivet nojaavat sekamelskassa toisiinsa. Hautausmaalta löytyy muun muassa rabbi Loewin hauta. Tarina kertoo Loewin luoneen golemin suojelemaan Prahan juutalaisia.

Vanha juutalainen hautausmaa.

Museokäynnin jälkeen kävimme vielä syömässä loistavassa Lokal-nimisessä paikassa, joka tarjoilee perinteistä tsekkiläistä ruokaa. Meillä oli vielä maistamatta Prahan kinkku, joten söimme sitä kevyenä lounaana. Hyvää oli. Loppuajan käytimme vaellellen. Kävimme The Globe Bookstoressa toisella lounaalla (koska emme onnistuneet löytämään toista Shakespare & Sons -myymälää) ja selasimme kirjahyllyjä, mutta jätimme ostokset tällä kertaa väliin. Lisäksi kävimme noutamassa vielä muutaman hauskan geokätkön. Lopulta tuli aika hakea laukut ja matkustaa takaisin lentokentälle. Praha hyvästeli meidät upealla auringonlaskulla, tänne palaamme varmasti vielä uudelleen.

***

Lopun täsmävinkit:

- Joukkoliikenne toimii mainiosti,  suosittelemme kolmen päivän korttia (310 CZK). Toisaalta kaupunki on mukavan kompakti, joten kävellen ja edullisilla kertalipuilla pärjää myös.

- Varaa mukaan hyvät kävelykengät, mielellään kahdet. (nimim. kävelin päivän kiilakorkokengissä, koska kengät eivät kuivuneet edellisillan sateen jäljiltä)

- Ruoka on edullista, ainakin jos katsoo hieman missä syö. Jos tuoppi olutta maksaa enemmän kuin 40 CZK, on hyvin todennäköistä että siitä kiskotaan ylihintaa. Kaupungissa on huikea määrä kasvisravintoloita, joissa ruoka on usein hyvää ja edullista.

- Kävely kuhisevien Nové ja Staré Mêston alueilla on mukavaa. Samalla pääsee näkemään aimo liudan nähtävyyksiä. 

- Polkuveneily Vltavalla on äärimmäisen suositeltava ja hauska kokemus. Vuokraamiseen tarvitaan henkilöllisyystodistus.

- Petrinin kukkula on ihanteellinen piknik-paikka.

- Nauti matkasta. Lisävinkkejä ja hyviä karttoja kaipaaville voin lämpimästi suositella Lonely Planetin Prague & The Czech Republic -opusta, syksyllä tulee myös uusi versio pienemmästä Prague Encounter -kirjasta.