Onkohan Vikkekin näin kyyninen hevonen?
Viime kesänä vietin yhden helteisen päivän junassa ahmien Annukka Salaman Piraijakuiskaajan. Kirja jätti hommat varsin kutkuttavasti kesken ja niinpä Unnasta ja Rufuksesta kertovan trilogian päätösosa Harakanloukku (WSOY, 2014) oli kovin odotettu. Kuikuilin kirjaa kaupoista ilmestymispäivän tienoilla useampaan otteeseen ja viimein eräänä lauantaina oli kirjaa ilmestynyt Akateemisen hyllyihin. Innostuksesta huolimatta ei arki antanut periksi niin paljoa, että kirjan olisi saanut yhdeltä istumalta luettua. Kauan siinä ei kuitenkaan mennyt, sillä tarina imaisi pian mukaansa.
Joone harppoi huoneeseensa ja kaivoi kännykkänsä vaatekasan alta esiin. Kolme puhelua ja viisi tekstiviestiä, mutta ei mitään Vikestä. Joone painoi pikavalintaa ja nosti luurin korvalleen. Kännykkä alkoi hälyttää, mutta jostain syystä Joone tiesi jo ensimmäisen tuuttauksen kohdalla, ettei kukaan vastaisi. Puhelu katkesi. Kädet tärisivät, kun Joone valitsi Viken numeron uudelleen. Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Eikä.
Viime kirjan lopputapahtumista huolimatta Unna ja Rufus jäävät tässä kirjassa kuitenkin taka-alalle. Faunoidijengin vitsiniekka Vikke nimittäin päätyy metsästäjien kynsiin ja omapäistä hevosta pitää tietenkin lähteä vaaroja uhmaten hakemaan metsästäjien kaupungista, Venorista. Pääkertojana toimii kuitenkin Joone, karismaattinen harakka-muusikko, joka kohtaa kirjan aikana jos jonkinlaisia elämänmuutoksia. Joka tapauksessa vaaroja ja romantiikkaa on siis tarjolla, useammallekin hahmolle.
Samalla kun Harakanloukku jatkaa sujuvasti siitä, mihin edellinen osa jäi, täydentää se myös kiinnostavalla tavalla maailmaa jossa eletään. Metsästäjien kulttuurista saadaan roppakaupalla uutta tietoa ja se oli itselleni yksi kirjan kiinnostavimpia anteja. Tämä siitäkin huolimatta, että metsästäjien kulttuuri ei varsinaisesti ole mitenkään viehättävä. Myös kertojajoukkoon saadaan yksi metsästäjä, Ivar, joka tuo oman lisänsä stooriin.
Teksti on edelleen mukaansatempaavaa ja hieman harmittelen sitä, etten ole enää yläasteikäinen kun näitä luen. Vähän tätimäiseltä nimittäin tuntui lukiessani niitä, öh, romanttisimpia kohtauksia, ainakin kun luin niitä bussissa. Köh. Nämä hahmojen läheisyyskohtaukset myös tuntuivat tulevan välillä vähän puskista, tosin tämä ehkä siksi niin että odotin jo että mitä seuraavaksi tapahtuu ja vällyjen välissä pyöriminen toki pysäyttää tapahtumat joksikin aikaa. Lisäksi muutama vitsikäs kohta ei aiheuttanut aivan niin suurta huvitusta minussa kuin oli ehkä tarkoitus, mutta kokonaisuudessaan pidin kirjasta kuitenkin paljon ja trilogian päätösosana se oli oikein mainio.
Kirjan luettua olo oli hieman haikea. Vaikka Faunoidi-sarjan on lupailtu jatkuvan, tuntui tämän tarinakaaren päättyminen silti surulliselta. Toisaalta arvostan sitä, että yksi tarinankaari osataan jättää tähän ja jatkaa sitten toiselta suunnalta, sillä hahmojen puoleensavetävyydestä huolimatta liika on helposti liikaa.
Aion joka tapauksessa lähteä vielä faunoidien matkaan, mikäli jatkoa luvatusti seuraa.
WSOY, 2014. 446 s.
Kannen suunnittelu: Niina Yli-Karjala
Kävin myös kirjaa etsiskelemässä kaupasta jo ennen kuin sen keskiviikkona viimein sain käsiini, ja luettukin on jo. Tykkäsin, oli monta mielenkiintoista juttua! Vähän tosiaan haikea fiilis, mutta arvostan myös ratkaisua - siitäkin kun löytyy muualta esimerkkejä että olisi pitänyt jo osata lopettaa... :)
VastaaPoistaMainiota, Satu! :) Tekstiäsi odotellen siis. Ja totta, näitä pitkitettyjä sarjoja kun on pilvin ja pimein.
PoistaHarakanloukku oli oikein oivallinen, vauhdikas ja mukaansatempaava päätös sarjalle. Loppu oli ehkä pikkuisen liian täyteen tupattu ja siirappinen, mutta menköön, viihdyin hyvin :) Minäkin olen hieman haikeissa tunnelmissa, mutta minustakin oli hyvä ratkaisu tehdä sarjasta "vain" trilogia.
VastaaPoistaSiirappia kyllä oli, Villis, myönnetään, mutta jotenkin tykkäsin höpöisyydestä ja viihdyttävyydestä. Toivottavasti faunoideista kuullaan vielä. :)
PoistaMinulla oli myös ongelmana oma tätiyteni tätä lukiessani :D Lisäksi kummastelin sitä, että piti vielä se ennustuskin tähän tempaista puskista.
VastaaPoistaMinua hieman kismittää, että Salama aikoo jatkaa faunoidikuvioita. Mieluusti lukisin häneltä jotain ihan muuta vaihteeksi. Taitava kirjoittaja.
No nyt huomaa että on se pää laho kun en kunnolla muista koko ennustusta, Kirsi! :D
PoistaJa joo, tavallaan, nyt kun sanot niin olisi kyllä ihan hurjan kiva saada Salamalta jotain uutta luettavaksi. Ja sitten tavallaan fanityttöä vähän kiinnostaa, että oisko tähän mahdollisuutta saada jotain uutta näkökulmaa. :)