Kävipä päivänä muuanna niin, että luin Yöpöydän kirjat -blogista kehuja The 100 -tv-sarjasta, joka sattumoisin perustuu Kass Morganin samannimiseen kirjaan (Hodder, 2013). Minäpä sitten varasin kirjan kirjastosta ja valikoin osaksi kesälukemistoani. Ajattelin opuksen tarjoavan sopivan kevyttä scifiä lomapäivien ratoksi.
"We're clearing out the detention center today. A hundred lucky criminals are getting the chance to make history." The corners of his mouth twitched into a smirk. "You're going to Earth."
Ihmiskuntaa on kohdannut ydintuho ja viimeiset ihmiset asuvat suurehkolla avaruusasemalla. Paluu maapallolle on kuitenkin toiveissa ja jotta planeetan kunnosta saataisiin tietoa, lähetetään maankamaralle 100 kuolemaantuomittua teini-ikäistä ranteissaan elintoimintoja mittaavat rannekkeet. Kirjan kertojista matkalle pääsevät fiksu Clarke, Clarken perässä pinkonut senaattorin poika Wells ja siskoaan suojelemaan lähtenyt Bellamy. Myös Glass oli alunperin mukana retkueessa, mutta onnistuu viime tipassa hyppäämään pois kyydistä ja pakenemaan takaisin kotiin.
Ideatasolla The 100 on oikein oivallinen. Teinit matkalla mahdollisesti vielä säteilypitoiselle maapallolle muistuttaa jonkinlaista Lost- tai Beauty Queens -skenaariota. Maapallolla oleiluun keskitytään kuitenkin varsin vähän, sillä ison siivun kerronnasta vievät henkilöhahmojen kertomat takaumat, joilla valotetaan sitä miten itse kukin tähän lievästi sanottuna haasteelliseen tilanteeseen päätyi.
Kerronnan suhteen opus pärjää oikein hyvin. Morgan kirjoittaa vetävästi ja vaikka GoodReadsin arvioissa höykytetään kirjailijaa juoniaukkojen vuoksi en itse niinkään nyt keskittynyt siihen että miten ihmeessä tällainen jättimäinen avaruusalus on saatu kiertoradalle lillumaan. Mikä sen sijaan pisti silmään, ehkä osin myös GR-tekstien ohjaamana, oli se että pääsääntöisesti kirjan henkilöhahmot ovat aika kauheita. Hahmot ovat teinejä, kyllä, mutta tekevät siitä huolimatta käsittämättömän itsekkäitä päätöksiä tavoitellessaan milloin mitäkin (pääsääntöisesti lähimmäisenrakkautta).
Tästä nurinasta huolimatta täytyy kuitenkin sanoa, että tulen varmaan lukemaan myös sarjan toisen osan. Homma jätetään ikävästi cliffhanger-meiningillä kesken ja myönnän kiinnostuneeni sen verran, että voisin lukea mitä jatkossa tapahtuu. Sitä paitsi tämä oli oikein nopealukuinen, joten vaikka toinen osa olisi kauhea ei sen lukemiseen kuluisi turhan paljoa aikaa.
Myös Niina ehti tv-sarjan jälkeen lukea kirjan ja vertailee niitä kiinnostavasti blogissaan.
Hodder, 2013. 323 s.
Kannen suunnittelu: Elizabeth H. Clark & Liz Dresner
Idea tosiaankin on mielenkiintoinen, Tv-sarjassa asemaa muistaakseni kuvattiin useamman maan yhteistyön tuloksena, eikä varsinaisesti aluksena. Kyllähän nuo juoniaukot ovat vähän harmittavia ja sarjaversioon tehdyt muutokset paikoin paikkaavat niitä varsin hyvin. Jäin myös kaipaamaan sitä Maassa olemisen kuvaamista enemmän, mutta onneksi Belamyn ja Clarken kanssa pääsimme leikkimään hieman tutkimusmatkailijaa. Toivottavasti jatko-osassa kerrotaan lisää. (Wellsin teot olivat todella ajattelemattomia. Huh huh!)
VastaaPoistaMietin tässä, Niina, että osa noista aukoista tai "aukoista" olisi varmaan mennyt aivan ohi ellen olisi sattumalta jäänyt lukemaan noita GoodReadsin arvioita. Kyllä tämä silti jäi kiinnostamaan sen verta, että sen toisen osan varmaan luen kunhan se tulee. Tai ehkä katson tv-sarjan. :)
Poista