Lavalta: Housut pois! (Tikkurilan Teatteri)

Kuva: Leena Tiuri

Tikkurilan Teatterin ja Vantaan Näyttämön yhteisprojekti Housut pois! oli mukava yllätys tämän vuoden kesäteatteriohjelmistossa. Sen verran saamaton kuitenkin olin, että liput onnistuimme hankkimaan vasta elokuiselle illalle. Se ei menoa kuitenkaan haitannut, eikä haitannut myöskään käsittämätön rankkasade, sillä Navethalian näyttämöllä on onneksi katto pään päällä.

Housut pois! pohjaa vuonna 1997 ensi-iltansa saaneeseen samannimiseen elokuvaan ja siitä myöhemmin tehtyyn musikaaliin. Olen nähnyt elokuvan vain kerran, mutta se teki vaikutuksen ja odotin innolla mitä Tikkurilassa on saatu aikaan. Eikä tarvinnut pettyä. Tapahtumat on siirretty mainiosti Suomeen ja jalkapallo vaihtunut jääkiekkoon, mutta kaiken alla on se sama sydämeenkäypä meininki kuin alkuperäisteoksessa.

Tästä saa paljolti kiittää roolitusta. Vellua ja Pavea näyttelevät Iiro Ristola ja Marko Löllö muodostavat mainion pääparin, jonka touhuja kelpaa seurata. Myös muu tanssiryhmä, siis Timo Luotonen, Aarne Lindén, Miika Elmgren ja Ale Ripatti tekevät erittäin hyvää työtä. Miehiä alkaa tsempata katsomossa ihan tosissaan ja vaikka lopputulos on tiedossa, jännittää silti mitä tuleman pitää. Lähtemättömän vaikutuksen teki myös Vellun poikaa Teemua esittänyt Jaakko Linnakangas, sillä tämän nuoren koominen ajoitus oli kohdallaan. Näytelmän naiset joutuvat auttamatta sivurooleihin miesten viedessä estradin, mutta myös heille on tietysti syytä osoittaa kiitosta.

Kolmituntinen esitys rullaa yllättävän keveästi ja esitys ei tunnu lainkaan pitkältä. Ei edes, vaikka katsomon penkit ovat selkänojattomia, pehmusteet kylläkin löytyivät ja tiiviissä rivissä ei ehtinyt palella. Ilokseni huomasin myös, että katsomo oli täynnä ellei jopa loppuunmyyty. Yleisö oli pikaisten vilkaisujen mukaan naisvoittoinen, mutta sehän on ymmärrettävää sillä onhan Hot Metal -tanssiryhmän esitys kuitenkin virallisesti naisten ilta. Yleisön reaktiot esityksen aikana olivat myös hauskaa seurattavaa. Esimerkiksi erään tietyn suudelman kohdalla eräs naishenkilö totesi täydessä hiljaisuudessa ohhoh!, mikä herätti muussa katsomossa hilpeyttä.

Musikaali on selvästi siis tehty huolella. Ohjaaja Carita Välitalo on saanut luotua esitykseen hyvän tunnelman ja fiilistä luo myös livebändi. Tanssi- ja musiikkinumerot on myös mietitty. Esitykseen on silti jäänyt tiettyä rouheutta, erityisesti juuri lauluihin, mutta se sopii musikaalin tunnelmaan erinomaisesti. Viimeinen kohtaus on hengästyttävä ja mukana on pakko taputtaa.

Tästä tuli nyt aikamoista hehkuttelua, mutta Housut pois! -musikaalista jäi tavattoman hyvä mieli. Työryhmä on tehnyt hienoa työtä, sillä katsomossa sai kokea tunteita laidasta laitaan ja elää mukana päähenkilöiden elämässä. Lisäksi esitys ei todellakaan joudu häpeämään alkuperäisversionsa rinnalla, vaan on erittäin hyvä versiointi ja toisaalta myös oma teoksensa.

Housut pois! jatkaa esityksiään vielä syyskuun puolelle.