Huomaan kesällä lukevani trillereitä melkein mieluummin kuin talvella, ehkä auringon paisteessa homma jännittää vähemmän. Ursula Poznanskin Beatrice Kaspary -sarjan aloitusosa oli sen verran mainiota trillerimeininkiä, että päädyin varaamaan sarjan toisen osan Sokeat linnut (Atena, 2014) kirjastosta heti sen ilmestyessä.
Runoja. Mitään harmittomampaa oli vaikea kuvitella. Kaksi ihmistä on kiinnostunut runoudesta, he kohtaavat toisensa ja ovat pian sen jälkeen kuolleita.
Pidä asiat erillään, Beatrice toppuutteli itseään. Runot ovat vain tuoneet heidät yhteen. Syy heidän kuolemaansa täytyy olla aivan toinen.
Edellisestä tapauksesta on nyt vähitellen selvitty ja Salzburgin poliisiasemalla meininki alkaa normalisoitua. Eräänä iltana leirintäalueelta kuitenkin löydetään kaksi ruumista ja Beatrice tempaistaan työparinsa Florinin kanssa ratkomaan tapausta. Homma ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen ja tietysti ruumiita alkaa ilmestyä lisää. Ainoana yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan Facebookissa toimiva runoryhmä ja vaikka sielläkin meininki on aika omalaatuista, ei Bea aio luovuttaa ennen kuin homma on selvä.
Sokeat linnut ei saanut minua aivan yhtä koukuttuneeksi kuin sarjan aloitusosa, mutta ei tämäkään ollut lainkaan hassumpi. Toimintaa riitti ja tässä kirjassa myös Bean yksityiselämä tuntui hieman normaalimmalta kuin ensimmäisessä osassa. Loppupuolella olinkin kirjan kanssa tiiviissä kontaktissa, vaikka täytyy myöntää että aivan loppumetrien informaatiotulva tuntui liialliselta ja ehkä hieman yllättävältäkin.
Poznanski osaa joka tapauksessa kirjoittaa hyvää ja viihdyttävää eikä mielestäni liian raakaa tarinaa. Suomennoskin tuntui onnistuneelta. Palannen siis komisario Kasparyn pariin, kun tutkimuksia julkaistaan lisää.
Rikoksen jäljillä -haasteeseen kolmas piste, 1. johtolanka: poltettu kirje.
Atena, 2014. 425 s.
Suomentanut: Anne Mäkelä
Kansi: ?
Minulla on tämä yöpöydällä ja kunhan löydän aikaa luen sen. Kiva, että kirja ei ole kauhean raaka. Minustakin kesällä on kiva lukea dekkareita :)
VastaaPoistaToivottavasti Sokeat linnut natsaa, Mai! Kesä on ehdottomasti dekkariaikaa. :)
PoistaEka osa oli ihan ok, mutta olen lopen kyllästynyt yksityiselämänsä ja lastenhoitonsa kanssa kipuileviin dekkaripäähenkilöihin, huoh. Eli ehkä luen, ehkä en. Jos nyt tulee sopivasti vastaan ja tekee mieli nauttia rikosviihdettä, harkitaan!
VastaaPoistaSe on kyllä Suketus ihan totta että niitä sellaisia on kyllä melkoisen reippaasti. Hohhoi. Itse näitä on tullut luettua viime aikoina kuitenkin sen verran vähän, että jaksoi kahlata loppuun, mutta en tästä kyllä niin paljon tykännyt kuin siitä ekasta.
Poista