Copycat-kilpailu: Rakas romaanihenkilö

Amman kirjablogi järjestää kolmatta kertaa kirjabloggaajille copycat-kilpailun. Aikaisempina vuosina on saanut varioida mitä tahansa haluamaansa kirjan kantta, mutta tänä vuonna aihealueeksi oli rajattu rakas romaanihenkilö. Osallistumisaikaa kilpailuun on vielä 19.10. asti. Loppuhuipennuksena kilpailulle kaikki työt ovat esillä Kuopion kaupunginkirjastossa 17.11.-29.11. Samaan aikaan sekä kirjastossa että Amman blogissa voi äänestää omaa suosikkiaan kilpailussa.

Kun näin kisailmoituksen, ei päähän mahtunut muuta ajatusta kuin Susikuningatar. Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarja on viimeaikaisia ihastuksiani, mutta uskon että sitäkin pitkäikäisempi. Omapäisestä kerjäläisprinsessasta kehkeytyi kirjasarjan aikana viisas, joskin edelleen itsepäinen kuningatar ystäviensä tuella ja avustuksella. Olen varma, että olisin pitänyt Gigistä myös teini-ikäisenä, mutta en pidä yhtään huonona tätä myöhempää tutustumishetkeämme. Gigin kanssa olen saanut miettiä pahuutta, rakkautta ja ystävyyttä, päässyt jännittämään tapahtumia ja tutustumaan mitä erikoisimpiin steampunk-härveleihin ja tietysti niihin ihmissusiin. Tänä syksynä ilmestynyt Susikuningatar oli likimain täydellinen päätös sarjalla ja sen Sára Kötelekin tekemä kansi ihailtavan hieno. Sitä siis väsäämään.

Onneksi tuo armas aviomies oli taas hommassa mukana ja lupasi hoitaa tänäkin vuonna kuvaamisen sekä avustaa muutenkin tarvittaessa. Valmistautuminen tämän vuoden copycatiin oli aiempia haastavampaa, sillä täytyi kehitellä jokin keino saada hiukseni edes jossain määrin punertaviksi ja kasvoille mekaaninen silmä ja kädestäkin jotenkin metallinen.

Hiuksiin auttoi Glitteristä löytynyt hiusliitu, joka tosin oli pinkki mutta sai nyt kelvata. Tuhosin yhden liidun ja paniikkiostin toisen, jolla värin sai jossain määrin hiuksiin tarttumaan. (tämän pitäisi lähteä parissa pesussa, toivotaan, onneksi ensi viikolla ei ole töitä) Päädyin myös opettelemaan kalanruotoletin tekoa, sellaisen kun Köteleki oli mennyt sankarittarelle piirtämään.

Mietin silmään ja käteen kaikenmoisia askarteluja, mutta päädyin lopulta kuitenkin kasvoväreihin. Kasvojen maski sujui yllättävän kivuttomasti, oman oikean käden maalaaminen oli huomattavasti vaikeampaa. Sujui se kuitenkin joten kuten ja kuvankäsittelyllä voisi sitten vielä vähän fiksata asioita.

Vaatteet osoittautuivat loppupeleissä haastaviksi, vaaleanpunertavien vaatteiden määrä kaapissani kun on hyvin pieni. Onneksi mekko-osastolta löytyi vaaleanpunainen pariisilainen (!) mekko, josta uskoisin Gigin pitävän vaikka se onkin uudemmalta aikakaudelta. Kuvioinnissa on karttoja ja kiikareita, joten ne sopivat seikkailijalle. Lisäksi pituus on sopivan maltillinen eli taisteluakin voi harrastaa. Kaiken kruunuksi mies väsäsi meikäläiselle todella hienon naginatan, jolla kampitella vastustajia.

Taustan kanssa menimme tällä kertaa helpommalla ja lähes yhtä rakkaat Henry ja Mussovits unohdettiin. Tosin kuvausapuna olivat myös meidän kotoiset koira-ihmissutemme, jotka kiltisti nukkuivat kun huoltajat puuhasivat kummia. Mies teki kuvaan lopulliset värimäärittelyt ja kerrokset, on se onni että kotoa löytyy tällainen assistentti jolle on ihan ok viettää iso osa vapaapäivästä vaimon projektia toteuttaen. Esimerkiksi hiukset saatiin muuttumaan pinkeistä punaisemmiksi ja käteen ja silmän maskiin laitettiin vähän rouheutta.

Tässä siis vielä isompana kuvana rakas romaanihenkilöni, Gigi eli Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantinina. Alla Kötelekin alkuperäinen kansi.

Kansi: Sára Köteleki

Huvituksekseni huomasin tänä samaisena aamuna, että eilen Päiväunien salainen elämä -blogin vaarna oli valinnut myös rakkaakseen Gigin. Onneksi kansivalinta oli kuitenkin kohdistunut sarjan toiseen osaan, joten suunnitelmia ei tarvinnut muuttaa. Suosittelen kurkkaamaan, toteutus on erittäin onnistunut!