Holly Black ja Cassandra Clare ovat minulle siinä mielessä tuntemattomia fantasiakirjailijoita, että nimet ovat jokseenkin tuttuja mutta tietääkseni en ole heiltä yhtäkään kirjaa lukenut. Tämä saattoi olla hyväkin lähtökohta, sillä tulipahan nyt sitten aloitettua naisten yhteisteoksella The Iron Trial (Scholastic Press, 2014) joka on Magisterium-sarjan ensimmäinen osa.
Kirjan julkistamistietojen tultua GoodReadsissa tuntui räjähtelevän. Osa oli innoissaan, osa päätti välittömästi boikotoida kirjaa syystä että tämähän on aivan kuin Harry Potter. Jas päältäpäin katsoen tässä näkökulmassa voi olla perää, sillä päähenkilöitä on kolme (kaksi poikaa ja tyttö), jotka pääsevät opiskelemaan Magisteriumissa eli maageille tarkoitetussa koulussa. Tosin Yhdysvalloissa, eikä Iso-Britanniassa. Selkeä kopio siis?
Luettuani sanoisin, että ei ole. Magisteriumin maailma on riittävän omanlaisensa erottuakseen omaksi teoksekseen. "Taikaihmisten" maailma on hyvin erilainen ainakin ensimmäisen kirjan perusteella (esimerkiksi maagit, öh, polveutuvat alkemisteista ja heidän oppilaistaan). Ja sitten niihin muihin nk. syytöksiin. Missäpähän nuorten fantasiakirjassa ei, näin yleistäen, olisi suurta pahaa jota vastaan taistellaan? Tai että odotetaan pelastajaa tältä pahalta? Niinpä niin. Jos tätä välttämättä haluaa lukea HP-lasien läpi niin siitä vaan, mutta itse valitsin mieluummin toisin. Että jätetään se Harry Potter -vertailu nyt sikseen ja palataan asiaan.
"Here, you will encounter elementals, creatures of great beauty and danger that have existed in our world since the dawn of time. You will shape earth, air, water, and fire, bending them to your will. You will study our past as you become our future. You will discover what your ordinary self would never have had the privilege to see. You will learn great things and you will do great things.
"Welcome to the Magisterium."
Oikeasti kirjassa on siis kyse siitä, että Call onnistuu katastrofaalisesta pääsykokeesta huolimatta pääsemään kouluun. Vaikka pointtina oli epäonnistua, sillä Callin isä ei todellakaan halua poikansa lähtevän Magisteriumiin, jossa kaikki kuulemma valehtelevat ja suurin piirtein kuolevat. Call siis joka tapauksessa lähtee ja päätyy Mestari Rufuksen oppiin Aaronin ja Tamaran kanssa. Kouluvuosi menee omalla painollaan, mutta kuten kaikki varmaan arvaavat alkaa jossain vaiheessa tapahtua jännyyksiä ja siinä sitten taas mennään.
Itse pidin The Iron Trialista kovasti. Olen tässä lukenut viimeisenä vuonna melkoisen monta nuorten fantasia/dystopia-kirjaa ja useamman kanssa tulen harkitsemaan kahdesti josko luen toista osaa. The Iron Trialin seuraajan aion kuitenkin lukea, sillä maagisessa maailmassa seikkailu tuntui pitkästä aikaa raikkaalta ja toki ehkä myös jossain määrin mukavan tutulta. Hahmoihin oli helppo samaistua ja kirja ei ollut pienen ikuisuuden pituinen. Lopussa myös onnistuin vähän yllättymään. Maailmasta olisin kuullut mielelläni vähän enemmän, nyt oltiin aika salaperäisiä, mutta ehkä tähän päästään käsiksi myöhemmin.
Olisi myös kiintoisaa, jos tämä teos päätyisi myös Suomessa käännettäväksi.
Kiitos RandomHouselle ystävällisestä ja yllättävästä arvostelukappaleesta.
Scholastic Press, 2014. 259 s.
Kiintoisaa. Itse diggaan Blackin tuotoksista enimmäkseen kovasti, ja Clare, no, olen lukenut. Jännä nähdä mitä mimmit ovat saaneet aikaan yhdessä.
VastaaPoistaKiinnostaa kyllä, mitä mieltä teitsi tästä olisi! Pitääpä nuo Blackin omat teokset tsekata itse.
Poista