Lavalta: Ihanat ihmiset (Q-teatteri)

Kuva: Pate Pesonius

Onneksi puskaradio kuuluttaa ja sitä myöten muistin, että liput Q-teatterin Ihaniin ihmisiin kannattaa varata ajoissa ettei jää ilman. Mentiin sitten perjantaina täyteen katsomoon istumaan ja odottamaan, että mitäpä tällä kertaa tarjoillaan. Ei tarvinnut pettyä ja todeta kavereille, että höpöjä suosittelitte. Itse istuin toisen puoliajan lähes penkin reunalla ja mies katsoo minuun näytelmän päätettyä leveä hymy naamallaan: kuinka hienoa!

Lavalla on pariskunta (Minna Haapkylä ja Jani Volanen) mustavalkoisessa asunnossaan. On matkalle lähtö, kinastelua. Aika kiertää, kohtaukset toistuvat pienin muutoksin ja näkökulmanvaihdoksin. Päästään baariin. Mukaan jatkoille lähtee nuori nainen (Elina Hietala). Huumeita, alkoholia. Myöhemmin huolestunut velipoika (Jussi Nikkilä). Aina ei voi valita mitä tapahtuu, aina ei voi valita oikein. Ja niistä valinnoista saa vastata aivan itse.

Enempää en kerro. Katsokaa itse. Sillä Ihanat ihmiset on inhottavan ovela ja mukaansavievä, vaikka kaikkea ei ymmärräkään eikä sitä vaivauduta selittämään. Sisältä rumat ihmiset elävät ja laskeutuvat tunneskaalalla hallitusta hengityksestä rapistuvaan kaaokseen, jossa tai chi ei enää auta.

Roolitus on timanttinen. Haapkylä ja Volanen ovat taitavia jäykässä parisuhteessaan, kulissien ylläpidossa ja kivisissä kasvonilmeissään. Hietala on hurmaava epävakaan oloisena nuorena naisena, joka näkee pariskunnan olevan ihania ihmisiä. Suurimmat pisteet vie kotiin kuitenkin Nikkilä, käsittämättömän kuumottavana veljenä, miten voikin olla noin mukavan näköinen mies niin pelottava (miestä lainatakseni).

Kuva: Pate Pesonius

Roolisuoritukset päästään myös tekemään hienoissa puitteissa. Kliininen asunto toimii vähäeleisyydessään kiinnostavana näyttämönä kaikelle sille hieman nyrjähtäneelle, mikä lavalla tapahtuu. Kohtauksia rytmittävät älykkäästi suunnitellut ja tehokkaat valot, pimeän näyttämön valaistuessa ei voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Lavastuksesta ja valosuunnittelusta saa kiittää Jani-Matti Saloa. Kaiken muun lisäksi täytyy vielä kiitellä käsikirjoittaja-ohjaaja Antti Hietalaa ja dramaturgina toiminutta Jani Volasta kaiken kokoon kuromisesta.

Ihanat ihmiset oli todella tyylikäs kokonaisuus ja uskon sen kivunneen välittömästi tämän vuoden suosikkiesityksieni joukkoon. Bravo.

Talle Teatterikärpäsen puraisuja -blogissa antoi esitykselle myös vahvat neljä tähteä, Hesarin Lauri Meri (josta alan kovasti pitää kriitikkona) kutsuu tätä syksyn tyylikkäimmäksi näytelmäksi.