Lavalta: Miten menestyä vaivatta liike-elämässä (HKT)

Antti Lang menestyy liike-elämässä. Kuva: Charlotte Estman-Wennström 

Kiitos Helsingin kaupunginteatterin taannoin järjestämän BongaaHKT-instagramkilpailun, päädyimme katsomaan syksyn ensi-iltamusikaalia Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Kuusikymmentäluvun musikaalia juhlaesitettiin jokin aika sitten Broadwaylla ja nyt esitys on tullut Suomeen, tai itse asiassa taas tullut sillä onpa tämä esitetty kaupunginteatterilla myös 70-luvulla. No, joka tapauksessa huvittavaa että tästä ihan oikeasta menestyskirjasta on tehty musikaali.

Ikkunanpesijän ammatissa toimiva J. Pierrepont Finch (mainio Antti Lang) saa käsiinsä elämäntaito-oppaan Miten menestyä vaivatta liike-elämässä ja lähtee kapuamaan suuryritys Globaalien palikkanappulaiden portaita kiihtyvää vauhtia. Talon henkilökunnasta huomiota nuoreen mieheen kiinnittää erityisesti viehättävä sihteeri Rosemary (Anna Victoria Eriksson) ja toisaalta myös hieman tunari johtajan vaimon sisarenpoika Bud (Ilkka Forss), joka ei katso ylennyksiä kärkkyvää kaveria hyvällä.

Mies tykkäili tällä kertaa minua enemmän ja totesi tulleensa oivallisesti viihdytetyksi. Itse olisin ehkä kaivannut ensimmäiseen puoliaikaan hieman tiiviyttä (tämä toki käsikirjoituksen ongelma) ja onnistuin kuvittelemaan päässäni niin erilaisia loppuja että ennustettavissa oleva huipennus tuntui sitten hieman lattealta. Toisesta puoliajasta pidin joka tapauksessa enemmän kuin ensimmäisestä, siinä oli vähemmän juonta eteenpäin viemättömiä biisejä. Mutta myönnettävä on, että ei siellä katsomossa haukotella tarvinnut sillä olihan tämä nyt nimenomaan viihdyttävää katsottavaa.

Miten menestyä onnistuu nimittäin olemaan helposti huvittava, mutta toisaalta myös itselleen naurava musikaali. Kliseisiin suhtaudutaan pilke silmäkulmassa ja olipa siellä muutamia teräviäkin juttuja. Että en nyt sitten tiedä mitä siellä nihkeilin. Antti Lang oli pepsodenthymyineen symppis päähenkilö, vaikka välillä vaikuttikin vähän lierolta, ja muistutti hämmentävästi Broadwaylla roolia esittänyttä Daniel Radcliffea (en kyllä tiedä olisiko tätä yhteyttä nähnyt ilman tätä tietoa).

Viehättävä Anna Victoria Eriksson haaveilee Rosemaryna lähiöelämästä. Kuva: Charlotte Estman-Wennström 

Lavastuksellisesti (Jani Uljas) ja puvustuksellisesti (Elina Kolehmainen) musikaali oli ilahduttavan ajankuvan mukainen ja värikäs, sihteerikköjen hameet sieviä ja miehet puvuissaan ja sikareissaan komeita. Liukuhihnameiningillä vaihtuvat lavasteet olivat myös toimivia ja niistä kovasti viehätyin. Se kyllä pitää sanoa, että biiseistä ei hirveästi jäänyt mitään mieleen. Vaikka hyvinhän siellä laulettiin. Erityisesti nyt taas ihailen Anna Victoria Erikssonia, jonka toivon näkeväni usein ja monessa paikassa sillä siinä on mainio laulaja ja näyttelijä. Ja Kaisa Mattilan esittämä Hedy oli viehättävän tyhjäpäinen punapää kaikessa kliseisyydessään. Tähän loppuun pitää vielä mainita, että ensimmäisen puoliajan lopussa nähdystä juhlakohtauksesta pidin aivan hirvittävästi designmekkoineen!

Että semmoinen. Sen sanon, että oli kiva nähdä HKT:n lavalla välillä jotain iloisempaa silmäkarkkia, seuraavaksi sitten taas jotain massiivista kenties?

Muun muassa Hesarin Lauri Meri oli nyökytellyt esityksessä, kannattaapi lukea sekin jos tämän katsomista miettii.