Jos Stephen Fry esiintyisi livenä, menisin katsomaan. Jos Stephen Fry esiintyy livestreamin välityksellä, niin myös sitä menisin katsomaan ja niin meninkin kun tuossa keskiviikkona Finnkino ystävällisesti näytti Lontoon Royal Festival Hallissa esitetyn tilaisuuden.
Täytyy myöntää, että vielä esitykseen mennessäni en tiennyt että mikä tämän tilaisuuden pointti oli koska liput tuli hankittua periaatteella StephenFry! Ohjelman sivu sitten kertoi, että siellä julkaistaisiin Fryn uusin osa elämänkertojen sarjaan ja teoksen nimi on More Fool Me. Tätä osaa olin jo odotellutkin, siitä puhuttiin Fry Chroniclesin lopussa, joten yllätys oli iloinen.
Ei ollut kuitenkaan pelkkä kirjan markkinointitilaisuus tuo. Eikä stand uppia. Eikä ihan spoken wordia. Lainaan nyt miestä, koska hän totesi hienosti sen olleen kuin olisi ollut juttelemassa Fryn kanssa kaksin jossain ja Fry nyt vain sattui olemaan enemmän äänessä. Taitava mies siis, sillä yleisöä oli kuitenkin paikalla huikea määrä niin salissa kuin elokuvateattereissa ympäri maailman.
Fry aloitti show'n kiittämällä erinäisiä maita, joihin esitystä streamattiin. Suomi jäi harmittavasti mainintojen ulkopuolelle, mutta esimerkiksi Ruotsista kerrottiin sen olevan hämmentävän puhdas maa ja uusiseelantilaisten olevan australialaisten mielestä liiankin mukavia. Tämän jälkeen päästiin itse kirjaan ja ajanjaksoon, jota se Fryn elämässä käsittelee. Kyseessä ovat pääasiassa 80- ja 90-luvut, joita leimasi vahvasti Fryn kokaiiniaddiktio. Varsin avoimesti Fry tästä kertookin ja odotan kiinnostuksella kirjan lukemista (tai oikeastaan kuuntelua, koska hankin sen heti tilaisuuden jälkeen Audiblesta). Lopussa kuultiin vielä pitkät pätkät juoruja tai oikeastaan tarina siitä, kuinka Walesin prinssi ja prinsessa päätyivät eräänä uudenvuodenpäivänä vierailemaan Fryn talossa.
Tuntuu hieman hupsulta tässä selostaa, mitä esityksen aikana näki koska mitään varsinaista koheesiota ei ollut. Siinä oli juttuja, joita Stephen Fry kertoi. Hauskasti. Sydämeenkäyvästi. Lämpimästi. Terävästi. Ja siinä on ihan tarpeeksi. Menisin uudestaan, vaikka heti.
Tuollainen se Fry juuri on, mutkaton ja hauska jutustelija, jolla on paljon neurooseja ja vaikka mitä addiktioita, pelastavana piirteenä avoimuus. Omistan muistelmien kaksi ensimmäistä osaa, joista ehdoton suosikkini on ensimmäinen Moab Is My Washpot. Se on suomennettu ihan hölmösti, Koppava kloppi.
VastaaPoistaKiitos Linnea, kun kerroit tämän! Kirjan hankinta houkuttaa nyt entistä enemmän. Ei sitä kyllä kirjastoihin tule vielä pitkään aikaan.
Loistava mies tuo Fry tosiaan, Marjatta, ja kovin monessa mukana. Minulla on myös molemmat, mutta tuota ensimmäistä en ole vielä lukenut. Ehkäpä pian? Odotan sitä kyllä kovasti ja ajattelin lukea sen ennen tätä uusinta. Mukavaa, että juttu miellytti! :)
PoistaAi että, kuulostaa hienolta kokemukselta! Tuo olisi ollut mahtavaa nähdä :)
VastaaPoistaMulla on edelleen lukematta Fry Chronicles, mutta kyllähän tämä kolmaskin on pakko hankkia ja lukea.
Suosittelen Maija, pidin Fry Chroniclesista todella paljon! :)
Poista