Lois Lowryn The Giver-sarjan aloitusosa, The Giver siis, teki minuun kesällä vaikutuksen. Kirjan hienovarainen kerronta ja tietynlainen viehättävä yksinkertaisuus kiinnostivat. Sen myötä tuli kirjastosta pian varattua sarjan toinen osa, Gathering Blue (Houghton Mifflin, 2000).
Now, secret in her hand, the cloth seemed to speak a silent, pulsing message to Kira. It told her there was danger still. But it told her also that she was to be saved.
Kiran äiti on kuollut ja huonojalkaisen tytön paikka yhteisössä on vaarantunut. Ihmiset suhtautuvat yksinäiseen tyttöön vihamielisesti, sillä kylä ei juurikaan hyödy asukaasta jonka ainut kyky tuntuu olevan taito kirjailla ihmeellisiä kankaita. Yllättäen kaikki kuitenkin kirkastuu, kun Kira saa yhteisöltä tärkeän tehtävän joka tulee muuttamaan hänen paikkansa kylän elämässä ja toisaalta koko hänen elämänsä.
Kuulostaa mahtipontiselta, mutta todellisuudessa kirja on huomattavan hienovarainen. Kirja sijoittuu samaan maailmaan kuin edeltäjänsä, mutta yhteisö ja kertoja ovat vaihtuneet. Oikeastaan aluksi tuntuu siltä, että kirjoilla ei ole keskenään mitään tekemistä. Pidin sitä kovin raikkaana ratkaisuna, tarinaa on selvästi ajateltu eikä Gathering Blue tunne kärsivän sarjojen toisten osien taakasta.
Gathering Bluen lukemisen jälkeen olo on jotenkin täysi. Kirja ei ole kovin pitkä, silti siihen mahtuu paljon. Hienoilla sanankäänteillä ei koreilla, vaan Lowry kertoo tarinaansa yksinkertaisuudessaan kauniisti (tajuan hokevani tätä, mutta se on mielestäni hurjan hienoa). Tarinassa myös viehättää käsillätekeminen, se kuinka lankoja värjätään ja kuvioita kirjotaan.
En malta odottaa, mihin kolmas osa Messenger vie tarinaa. Uskallan arvata, että johonkin hienoon suuntaan.
Houghton Mifflin, 2000. Lukemani versio Bloomsbury, 2002. 215 s.
Kansi: kirjaston tarra peittää tekijän
Oi, kun kirjoitit tästä kauniisti ja osuvasti. Onpa ihanaa, että sinäkin pidit <3
VastaaPoistaVoi kiitos Liina! Tämä on hieno sarja, kiitos kun sinun kauttasi löysin!
Poista