Ludvík Vaculík: Marsut

Ei marsuja vaan lemureita Prahan eläintarhassa.

Kesän Prahan matkan innostamana Tšekki alkoi kiinnostaa maana. Vastaan tuli sitten sopivasti Hyönteisdokumentti -blogin juttu Ludvík Vaculíkin Marsuista (Tammi, 1977) jonka päädyin varaamaan kirjastosta kun kuulosti niin omalaatuiselta. Samalla tulisi luettua vaihteeksi taas yksi Keltaisen kirjaston kirja.

Joulu oli tulossa ja meillä pohdiskeltiin lahjoja. Ajattelin marsua. Neuvottelin Evan kanssa, olisiko se oikea lahja pojillemme, lääkettä Pavelin kaipuuseen ja hyvä vastaveto Vašekin kirpuille. Eva hylkäsi marsun ehdottomasti, se kuulemma inhotti häntä. Niinpä menin heti seuraavana aamuna ostamaan sen.

Pankkiiri asuu vaimonsa Evan (ammatiltaan opettaja, mikä ei kuitenkaan haittaa) ja kahden poikansa kanssa Prahassa. Elämä on melkoisen normaalia, vanhemmat käyvät työssä ja lapset koulussa. Joululahjaksi päädytään kuitenkin hankkimaan toiselle pojalle marsu ja se tuntuu käynnistävän jonkinlaisen outojen tapahtumien kierteen. Pankkiiri alkaa tutkia marsun käytöstä samalla kun yrittää ottaa selvää, mitä kummaa pankissa tapahtuu ja miten tämä liittyy ekonomiin. Homma menee pian melkoisen absurdiksi ja sitä on oikeastaan aika vaikea selittää.

Näin kirjan luettuani voin todeta, että lopussa homma meni niin oudoksi että en välttämättä ihan pysynyt perässä kaikessa mitä rivien välissä tapahtui. Se ei kylläkään varsinaisesti haitannut, omalla tavallani nautin kirjan käsittämättömyydestä ja omituisuudesta vaikka meno äityi välillä aika häiriintyneeksi (Katsoisin mielelläni.). Sopiva pituus varmaan auttoi tässä, juttu ei venynyt liian pitkäksi.

Hämmentävyys ei myöskään tässä kirjassa saanut minua kiukkuiseksi, joskus täysi selittämättömyys vain ärsyttää ja saa suhtautumaan kirjaankin nuivasti. Marsuissa oli kuitenkin jotakin pohjattoman kiinnostavaa. Ja toisaalta oli mukavaa palata sen kera Prahaan. Ei siis hassumpi lukukokemus.

Ludvík Vaculík: Marsut (Morčata, 1970)
Tammi, 1977. 196 s.
Suomentanut: Kirsti Siraste
Kansi: ?