Sähköpostiin tupsahti arvostelukappaleena Maria Carolen uutuusromaani Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014) ja koska puhelimesta puuttui sopivasti lukemista tuuppasin kirjan sinne. Kun mies vielä tajusi hankkia meikäläiselle sellaiset hienot kosketusnäyttösormikkaat, tuli Tulen tyttäriä luettua työmatkoilla mennen tullen.
Hyvänen aika sentään. Mihin ihmeeseen tästä maailmasta olivat kadonneet naiset, joita sai hoivata ja suojella?
Nelvikan kaupungissa asuvat knameirat ja altameirat. Knameiroilla virtaa veressä taito hallita elementtejä kuten tulta ja he ovat usein sotilaita kuten Naarni. Naarnin ja Emman, sitkeän ihmisen, tiet kohtaavat sotaretken jälkimainingeissa. Voiko sotilas jäädä aloilleen rakkauden vuoksi vai pakottaako veri eteenpäin? Altameirat ovat puolestaan liiaksi ihmisiä ollakseen elementissään vahvoja, vaikka luonnetta olisi sitäkin enemmän. Livia ei tahdo jäädä knameiroja huonommaksi, pelkäksi lapsenpiiaksi kotiin, ja päättää karata haaveittensa kanssa pois Nelvikasta. Kolmen naisen tiet limittyvät ja lomittuvat yhteiseksi tarinaksi. Pääsevät ne miehetkin ääneen, kuitenkin, sillä yhtenä kertojana kuullaan vielä varsin hurmaavaa knameira-miestä, Vanjaa.
Tavallaan on surku, että Tulen tyttäriä ainakin näillä näkymin jää omaksi itsenäiseksi romaanikseen. Pidin kovasti Carolen kepeästä mutta tarkkanäköisestä kirjoitustyylistä ja kaiken läpi kulkevasta romantiikasta, joka ei kuitenkaan äitynyt liian siirappisiin sfääreihin. Lisäksi maailmaan jäi vielä niin paljon arvoituksia siitä, keitä knameirat oikeastaan ovat ja miksi.
Syksysäihin Tulen tyttäriä oli mitä sopivinta luettavaa. Tulinen romantiikka ja sopivan jännittävä seikkailullisuus sekä omanlaisensa maailma veivät mukanaan ja lämmittivät sateisilla bussipysäkeillä. Itse ihastuin myös kovasti tulisiin kashurra-eläimiin.
Jos siis kaipaa leppoista, mutta ei höttöistä, ja romanttista luettavaa fantastisin maustein, on Tulen tyttäriä oiva valinta.
Kiitokset Osuuskummalle arvostelukappaleesta.
Myös Ahmu piti kirjasta kovasti alkuepäilyksistään huolimatta.
Osuuskumma, 2014. 360 s.
Kansi: Alice Smith
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.