Luin tässä syksyllä ihan hirveästi spefin alle laskettavaa kirjallisuutta ja jossain vaiheessa pää alkoi pöristä vähän liikaakin. Satunnaisella kirjastoreissulla tassuun osui Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava, 2014) ja se lähti mukaan, koska blogitutka muistutti että tätä on hei kehuttu.
Seitsemän onnellisen vuoden jälkeen Aleksi jättää Iiriksen yllättäen. Hätäkaljaa laatikossaan pitävä koulupsykologi Iiris lähes romahtaa, mutta päättää sitten selviytyä kuten modernin naisen kuuluukin. Rakastuminen ja rakastaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa eivätkä omat terapiakeinotkaan aina toimi, mutta onneksi on naapurin viisas Marja-Liisa ja korkokengät. Ja mekot.
Lukemisesta on jo hetki aikaa, joten helpotan elämääni liittämällä tähän tavattoman syväluotaavan analyysin, jonka kirjoitin kirjasta GoodReadsiin:
Ja siinä se tärkein taitaa ollakin. Iiris on omassa genressään erittäin mainio teos. Se on helposti luettava, sopivan pituinen (jatkokertomus toimii oikein hyvin romaanimuodossa, tarina siis julkaistu alunperin Kauneus&Terveys-lehdessä), sopivan epäuskottava ja hupsu mutta toisaalta myös paikoin hellyyttävän fiksu. Ja siihen lukusaumaan juuri passeli.
Monisanaisempaa tekstiä kaipaaville suosittelen kurkkaamista vaikkapa Katjan (joka tuli yllätyksekseen Iiriksen kanssa juttuun) ja Kristan (joka rakastui kirjaan) blogeihin.
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydänKansi: Sanna Mander
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.