Sairaspäivän sohvaosasto.
Mitäs muuta sitä tekisikään sairaspäivänä, kuin lukisi osittain koulumaailmaan sijoittuvaa teosta. Ansu Kivekkään Perhosveitsi (Crime Time, 2014) oli tarttunut mukaan kirjaston bestseller-hyllystä ja laina-ajan tässä samalla lähetessä loppuaan tuli kirja loppupeleissä luettua päivän aikana sohvalla maaten.
Rehellisesti sanottuna meinasin ensin lopettaa kirjan lukemisen heti ensimmäisille sivuille. Tahmainen baarikuvaus ei innostanut ja mietin, että tuleekohan tästä nyt mitään. Muistin kuitenkin siinä hetkessä Suketuksen tekstiä kirjasta ja jatkoin eteenpäin. Iloksi ei voi sanoa lukemisen muuttuneen, tematiikka on sen verran kieroutunutta ja ankeaa, mutta teksti kuitenkin lähti vetämään nasakasti eteenpäin.
Vantaalaisessa peruskoulussa Ellu on hoitanut epäpätevänä työtään erityisopettajana jo monta vuotta. Lonkeroa kuluu kotona, mutta oppilaiden kanssa hän kyllä pärjää hyvin. Uusi tulokas, entinen poliitikko ja ympäristöaktivisti Valo Mäki kuitenkin vie Ellun luokan patistaen tämän muihin tehtäviin ja alkaa hissuksiin kouluttaa uusia oppilaitaan Ilmastonmuutos Nyt -teemallaan. Luokan pojat ryhtyvätkin alkukankeuden jälkeen yhteistyöhaluisiksi, tai niin Valo ainakin aatteen palossaan uskoo. Pojilla kun on omat ympyränsä ja kipupisteensä.
Ellun, Valon ja poikien lisäksi kertojina kuullaan opettajakuntaan kuuluvaa Irmeliä ja poliisimies Tenhoa. Irmeli kaipaa rakkautta maanisesti ja kohde on jo selvillä, Tenho puolestaan painii virkatehtävien parissa ja haaveilee vuosia ratkaisemattomana olleen rikostutkinnan saattamisesta päätökseen. Kaikkiin hahmoihinsa Kivekäs on sijoittanut jos jonkinlaisia yhteiskunnan ongelmakohtia ja kipupisteitä kieputellen koko porukan melkoiseen vyyhtiin keskenään.
Erityisluokan oppilaiden ongelmat on kuvattu erityisopettajan koulutuksen saaneen Kivekkään kynästä napakasti. Niin sanottujen ongelmanuorten taustoja valotetaan seikkaperäisesti ja tuntuu pahalta ajatella, että tällaisia nuoria todella on paljon. Ei sillä, nuorten tekoja ei puolustella tai silotella, mutta heitä voi jollain tasolla ymmärtää. Ja toivoo siihen samaan syssyyn, että olisipa resursseja tai olisipa sitten tällaisten nuorten elämässä edes se yksi aikuinen joka välittäisi.
Kivekäs kirjoittaa säpäkkää ja terävää tekstiä. Huumori, silloin kun sitä esiintyy, on mustaa. Omaan makuuni kirjaan oli ehkä ympätty liikaakin kurjuutta ja väkivaltaa, mutta toisaalta setti pysyy kasassa ja vauhtia ainakin riittää. Jännityskirjaksi siis oikein mainio ja kyllä tästä ajatuksen jos toisenkin voi itselleen mietittäväksi ottaa. Koulumaailmasta, ympäristön tilasta, perheväkivallasta, vaietuista salaisuuksista.
Crime Time, 2014. 273 s.
Kansi: Jussi Kaakinen
Minulle kävi niin, että lopetin lukemisen tuohon alun baarikuvaukseen. Totesin, ettei kirjan tyyli nappaa enkä viitsinyt sinnitellä sen kanssa väkisin pidemmälle. Koulumaailman kuvaus minua tässä kirjassa alunperin houkutti, mutta en usko että koetan tätä uudelleen. Kurjuus ja väkivalta kun eivät ole niitä omimpia aihepiirejä.
VastaaPoista