Lähetämme heti tässä alkuun kiitokset Sivukirjaston Liinalle, koska ilman Liinaa en varmaan olisi tarttunut Catherynne M. Valenten kokoelmateokseen Melancholy of Mechagirl (Haikasoru, 2013). Tarttumattomuus tosin pääasiassa johtui ehkä siitä, etten tiennyt koko teoksen olemassaolosta, mutta kiva oli myös lähteä lukemaan teosta josta oli valmiiksi kuullut jotain hyvää.
The Melancholy of Mechagirl sisältää siis 11 lyhyttä tarinaa ja kaksi runoa, joilla kaikilla on kytkös Japaniin. Japanin lukuisat jumalat esiintyvät tarinoissa usein, mutta viitteet ovat myös hienovaraisempia. Valente on itse asunut Japanissa ollessaan (yksinäinen) upseerin vaimo, ja osa tarinoista kumpuaa suoraan tästä kokemuksesta.
I rested my chin on the Western woman's shoulder, gazing at the golden-black thing that I did not yet know was Rafu. She bowed slightly. Her hinges creaked. The silk of her panels fluttered slightly in bashfulness or the night wind. A willowy green slip hung half over her face - my Rafu was a folding screen, a silk monster of beauty like statues. A Jotai, a screen so old that one day she woke up and had a name and an address and an internal monologue. You earn these things after one hundred years or so. The world owes them to you, if you survive it.
Kokoelma on jossain määrin vähän epätasainen. Osa tarinoista vaatii paljon enemmän keskittymistä johtuen monimutkaisesta sanastosta liittyen tekniikkaan tai monimutkaisiin tieteenaloihin, kaksi runoa puolestaan ovat poljennoltaan itselleni niin haastavia että ensimmäisen runon luin useampaan kertaan. Ja sitten toisaalta osa tarinoista oli niin hyviä, että olin niihin aivan uppoutunut ja ihastelin että nyt on kuulkaa luotu hienoja juttuja.
Esimerkiksi Ink, Water, Milk on ihanan monimutkainen ja päällekkäin tarina tiedostavista objekteista ja tarinoista, yksinkertaistetusti sanottuna. Fade to White esittelee pelottavan tulevaisuudenkuvan ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa kaikki testataan hedelmällisyyden suhteen ja vain harvat ja valitut pääsevät tuottamaan jälkeläisiä. Välinäytöksissä nähdään, miten mainospropaganda tässä maailmassa syntyy. Ja toisaalta kokoelman päättävä Silently and very fast oli käsittämättömän polveileva teksti keinoälyistä ja mielen todellisuuksista, mutta siihen sisään päästessä tavattoman mielenkiintoinen. Valentella on kyky kuvata käsittämättömiä asioita ihailtavan visuaalisesti ja selkeästi.
Ehdottoman positiivinen lukukokemus siis tämä kokoelma ja kaiken lisäksi saatavilla kirjaston (HelMet) valikoimista. Suosittelen, jos Japanin mytologia ja erikoiset tarinat kiinnostavat.
Haikasoru, 2013. 219 s.
Kansi: Yuko Shimizu
Tämäpäs kuulostaa houkuttelevalta!
VastaaPoistaJa siltä, että Japania rakastavat siskot pitäisivät tästä kovasti. Täytyy vinkata. :)
Houkutu ihmeessä Maija! Ja kiva jos vinkkautuu myös eteenpäin, hyvä kokoelma tämä.
Poista