Lavalta: Peppi Pitkätossu (HKT)

Peppi höykyttää rosmoja. Kuva: Mirka Kleemola

Pääsimme vihdoin hyödyntämään Helsingin kaupunginteatterin hauskaa Kultaposse-lippukampanjaa, kun onnistuin nappaamaan liput yhteen vuoden ensi-illoista eli Peppi Pitkätossuun. Lippujen hankinta oli ihan oma seikkailunsa, mutta jätettäköön sen selostus tällä kertaa väliin ja lähetetään vain kiitokset HKT:n lipunmyynnin tavattoman mukavalle henkilökunnalle.

Astrid Lindgrenin Peppi on monelle tuttu ja rakas lastenkirjahahmo, se käy selväksi kun katsoo lämpiössä käveleviä pikkufaneja joilla on pehmolelut mukanaan. Rakkaasta hahmosta kertovalle teatteriesitykselle on siis kysyntää ja toki myös tilaa, sillä lastenteatteria voidaan tuskin koskaan tehdä liikaa. Tarina lienee tuttu: Peppi muuttaa autioituneeseen Huvikumpuun ja laittaa Herra Tossavaisen ja Pikku-ukon kanssa kaiken vinksin vonksin. Naapurissa asuvien Tommin ja Annikan kanssa Peppi käy sirkuksessa, kokeilee koulunkäyntiä ja siinä sivussa pyörittelee sessiaalivariston tätiä ja antaa rosmoille opetuksen. Samalla kaivataan mereen pudonnutta isää ja odotetaan, että Hopsu palaisi hakemaan Peppiä takaisin merirosvoilemaan. Kaikki tutut kohtaukset ovat siis mukana ja vauhtia riittää.

Täytyy tähän aluksi harmikseni myöntää, että näytelmä ei viehättänyt niin paljon kuin se olisi voinut. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti kenenkään vika, vaan puhtaasti alitajuista. Viimeisen parin vuoden aikana olen nähnyt Peppiä esityksessämme esittäneen Anna-Riikka Rajasen useammassa näytelmässä. Kahdessa niistä Rajanen on esittänyt varsin topakkaa nuorta tyttöä, jonka isä on ollut joko kadoksissa tai kuollut. En tässä sano yhtään, että Rajanen olisi huono näyttelijä, kaikki roolit on hoidettu mallikkaasti. Nyt vain tuntui siltä, että olin jo nähnyt tämän ja siksi Peppi jäi etäiseksi mikä tietysti vaikutti koko näytelmään. Harmillista, mutta ei tosiaan kenenkään vika. Vuoroilloin Pepin roolissa nähdään siis Maija Koivisto.

Ei tämä kuitenkaan vienyt pohjaa kaikelta, sillä hyvää oli paljon. Itse ilahduin heti alkumetreillä muun muassa metsuriseksuaalista Keijo koulunkäyntiavustajasta (hilpeä Unto Nuora) ja iloisesti puuskuttavasta koulubussista. Upea on myös Markus Tsokkisen lavalle loihtima Huvikumpu, joka muuttuu lähes saumattomasti tarvittaessa myös merirosvolaivaksi. Mainio oivallus oli myös Jymy-Juntusen (Sauli Suonpää) ja Kukkasen (Iikka Forss) muutos perinteisistä rosvoista rahattomiksi tanssitaiteilijoiksi, mahtavat koreografiat ja ihana murre! Mies myös arvosti kovasti sirkuksen Vahva-Aadolfin schwarzeneggermaista ääntelyä.

Ja höykytetään niitä poliisejakin. Kuva: Mirka Kleemola

Yllätyksekseni löysin myös itseni naureskelemasta slap stick -komedialle, joka on vaikea laji, mutta onnistuesssaan tavattoman hauskaa. Kiitos siis myös poliisit Juppe (Tuukka Leppänen) ja Jeppe (Forss)! Naapurissa asuville Tommille (Petrus Kähkönen) ja Annikalle (Raili Raitala) oli saatu myös kivasti tekemistä ja akrobatiaa, vaikka hahmot itsessään jäävätkin auttamatta Pepin riehakkuuden ja äänekkyyden varjoon.

Hieman puolestaan kummastelin muutamaa repliikkiä, mielestäni ajankohtaisiin tapahtumiin tai ilmiöihin viittaavat vitsit puoltavat paremmin paikkaansa farsseissa ja komedioissa. Pepin hauskuus olisi pitänyt puolensa hyvin ilman näitäkin. Hufvudstadsbladetin arvion kanssa puolestaan kaipasin myös pienempää näyttämöä, sillä vaikka lavasteet ovat upeat ja näyttelijät hyviä, ovat he kovin kaukana jo kymppiriviltä katsottuna. Pepin tarina on kuitenkin äänekkyydestään huolimatta tarina pienestä tytöstä ja nyt se pieni tyttö vähän hukkui sinne, vaikka tähtiä katsellessa Suuri näyttämö näyttikin tavattoman kauniilta.

Kokonaisuutena Peppi oli joka tapauksessa sitä laadukasta ammattiteatteria, jota HKT:ltä sopii odottaakin. Myös esityksen alussa sattunut sairastapaus (toivottavasti kaikki on nyt kunnossa) hoidettiin ammattitaidolla ja esitys jatkui keskeytyksestä huolimatta saumattomasti. Tarina oli perinteisyydessään lempeä, meno oli vauhdikasta ja etenkin toisella puoliskolla lapsiyleisö eli naurullaan tapahtumien mukana. Kiitos.

Pepin esityskausi jatkuu vain maaliskuun loppuun, joten näkemishaluiset toimikoot nopeasti.