Liikkuvaa kuvaa: Aladdin (1992/1993)

Kuva elokuvasta, copyrightit Walt Disneyn siis.

Elokuvateatteri Orion ja KAVI tekevät kulttuuritekoja viikottain näyttämällä vanhoja elokuvia järkevillä lippuhinnoilla. Tällä hetkellä käynnissä olevassa Vesa-Matti Loiri 70 vuotta -sarjassa näytettiin luonnollisesti myös vuonna 1992 ilmestynyt Disneyn animaatioelokuva Aladdin. Jos joku nyt ei tiennyt, niin Loirihan ääninäyttelee elokuvassa Hengen roolin ja sen verran hyvin, että on saanut siitä Disneyltä erityismaininnan. Kaiken muun lisäksi Aladdin kuuluu omaan Disney top 3 -listaukseeni, joten lähdimme tätä klassikkoa katsomaan äidin (joka on suuri Aladdin-fani) ja miehen (sama juttu) kanssa.

Tuhannen ja yhden yön tarinoihin löyhästi perustuvassa tarinassa köyhä katupoika Aladdin löytää suurvisiiri Jafarin tahattomalla avustuksella taikalampun Ihmeiden onkalosta. Lampusta löytyy Henki ja Hengeltä saatavilla kolmella toivomuksella Aladdinin olisi mahdollista päästä naimisiin ihanan prinsessa Jasminen kanssa. Naimakumppanin kun pitää tietenkin olla prinssi. Ja kuten ehkä tiesittekin tämä ei Jafarin mielestä ole kovin hyvä juttu, hän kun haluaisi lampun ja tietysti myös sulttaaniksi, joten mutkia on matkassa mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Elokuvan loppuessa ensimmäinen ajatus oli, että enpä muistanut tämän elokuvan olevan näin hyvä. Siis tottahan toki se on ilmestynyt siihen "vanhaan hyvään aikaan" kun animaatiot olivat hienoja ja plaaplaa, mutta että silti näin hyvä. Ensinnäkin Aladdinin muistin olevan enemmän vässykkä, mutta lopussahan jätkä oikeasti näyttää olevansa se hiomaton timantti. Ja Jasminessa oli enemmän potkua kuin muistin, vaikka naimisiin ollaankin menossa kahden päivän tuntemisen jälkeen. Kuitenkin neiti oli sitä mieltä, että ei nyt ihan kenen kanssa tahansa voi mennä vihille ja pompöösit kosiomiehet ovat arvottomia.

Suomidubbausta ei ole muutenkaan turhaan palkittu, sillä se tosiaan on hyvä. Vesa-Matti Loiri, kuten tuolla alussa mainittiin, vetää roolissaan hyvin vertoja alkuperäisen ääniraidan Robin Williamsille. Lisäksi Jafarin kylmänä äänenä kuultava Jarkko Rantanen ja vähintään yhtä mainio Seppo Pääkkönen Jagona, siinä vasta parivaljakko. Oli myös ilo nähdä elokuvasta sensuroimaton versio, uudella dvd:llä ensimmäisessä kappaleessa hiki käy kainaloon vaikka alkuperäisessä se menee korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman. Ihan turha poisto.

Muutenkin oli hienoa nähdä nimenomaan se vanha versio kelavaihtoineen ja toisinaan epätasaisine kuvineen, oli siinä tunnelmaa. Kiitos Orion, kiitos KAVI. Se on kuin yööö...