Olimme lokakuussa katsomassa Stephen Fryn More Fool Me -teoksen lanseeurausta, kun julkkarit järjestettiin mukavasti livestreamin kera. Koska Fry näin yleisesti ottaen on kovin mukavan oloinen mies ja koska olen pitänyt lukenut ja pitänyt kahdesta hänen kirjoittamastaan teoksesta, hankin tämän uusimman samoin tein itselleni äänikirjana Audiblesta.
More Fool Me on kolmas Fryn kirjoittama omaelämäkerta. Olen lukenut edellisistä vain sen keskimmäisen, The Fry Chroniclesin, ja pidin siitä tavattoman paljon. Odotukset tälle olivat siis varsin suuret. Ennakkoon tiesin sen verran, että kirjassa käsiteltäisiin Fryn kokaiiniaddiktiota.
Ja käsiteltiinhän sitä, tosin lähinnä kirjan alkuosassa. Nyt tosin täytyy heti sanoa, että äänikirjaa kuunnellessa osioiden pituudet sun muut eivät pysy kovin hyvin mielessäni. Tästä huolimatta totean, että suurin osa teoksesta kului Fryn 90-luvun alkupuolen päiväkirjan lukemiseen. Päiväkirja on kirjoitettu ajalla, jolloin Fry kynäili romaaniaan The Hippopotamus (suom. Virtahepo) ja jonka jo innostuksissani myös hankin Audiblesta.
Harmikseni itse More Fool Me ei puolestaan ollut niin innostava. Etenkin päiväkirjakohta tuntui kestävän tuhottoman kauan, sillä namedroppailu ja pikkutarkka päivittäisten askareiden kuvailu ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tämän päiväkirjaosion aikana paluu kirjan pariin oli myös jokseenkin nihkeää. Onneksi, onneksi, tälle valinnalle annettiin kirjan lopussa syy ja se sekä loppukaneetit pelastivat tämän kuuntelukokemuksen enemmän positiivisen puolelle.
More Fool Me on looginen joskin poikkeava jatkumo Fryn elämäkerroille. Itse olisin mieluusti kuunnellut edellistä osaa muistuttavan kuvailun tästäkin elämänvaiheesta (A Bit of Fry and Laurien ja Black Adderin kuvauksista olisi varmaan ollut paljon kerrottavaa, mutta onko vielä liian aikaista?), mutta tällaisena fanikamana tämä oli varsin jees. Ja saipa se minut hankkimaan tuon Hipon, joten ei hukkareissu.
Lukunäytteen voi kuunnella täältä.
Penguin Audiobooks, 2014.
Lukija: Stephen Fry
Olen lukenut Fryn muistelma-trilogiasta vain ensimmäisen osan, jossa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ainakin siinä kerronta oli mukaansatempaavaa. Täytyy muistaa tututua herran muuhunkin tuotantoon...
VastaaPoistaMinulla on puolestaan se ensimmäinen tosiaan lukematta, Kaisa Reetta, mutta toisen olen lukenut ja sitä voin lämpimästi suositella. Eikä se lukemani fiktioteoskaan ollut huono. :)
PoistaVähän arvelinkin, ettei tämä ehkä yllä aiempien osien tasolle, mutta kiva kuulla että loppu pelastaa paljon. :) Hippopotamuskin oli minusta hyvä, vaikka paikoin myös häiritsevä.
VastaaPoistaMinut se loppu ainakin jotenkin huojennutti, Maija. En tiedä, olisiko tämä ollut keveämpi kokemus itse luettuna, ehkä. Saa nähdä mitä pidän Hippopotamuksesta, se on seuraavana kuunteluvuorossa kunhan edellinen kirja loppuu.
Poista