En ollut tainnut nähdä Ritva Oksasta aiemmin lavalla ennen viime kevään Gummeruksen kirjatapahtumaa. Siellä, syksyn uutuuskirjojen esittelyssä, esiteltiin myös tämä Outi Poppin kynäilemä Näyttelijätär Ritva Oksanen (Gummerus, 2014) ja samalla Oksanen itse lauloi. Esitys oli vangitseva, mikä karisma näyttelijällä voi ollakaan. Teos meni siis lukulistalle.
Niin kauan kuin etsitään uutta ja tehdään kunnianhimoisesti työtä, teatteri on peili. Näyttelijän työ on kysymistä ja löytämistä. Mitä tämä tahtoo sanoa? Mistä tämä ihminen on tullut, mitä hän ajattelee? Näyttelijä luo ihmiselle taustan.
Lehdet puhuvat mielellään "elämän roolista". Se on aina se, joka on työn alla. Näyttelijän täytyy lähteä siitä, että jokainen työ on parasta mitä minä olen tehnyt.
Tämän elämäkerran alkuperä on teatteriesityksessä, jonka Popp ja Oksanen yhdessä tekivät Oksasen 50-vuotistaiteilijajuhlaa varten. Materiaalia jäi niin paljon yli, että lopulta tehtiin myös kirja. Teos esittelee kuvin ja sanoin Oksasen elämää lapsuudesta kohti teatterikoulua ja sen jälkeistä menestystä lavoilla näyttelijänä ja laulajana. Jotain on näytelmästä kirjaan selvästi jäänyt, sillä rakenne muistuttaa monologia, jota muut henkilöhahmot eli ihmiset Oksasen elämässä toisinaan kommentoivat. En ole alkuperäistä esitystä nähnyt, mutta teatteriesityksenä minä tämän teoksen joka tapauksessa koin.
Oksanen on elänyt melkoisen huiman elämän. Teatterikouluun lähdettiin lähes itsepäisesti, avioliitto rakoili ja lapsia syntyi, mutta teatteria oli yhtä kaikki tehtävä. Onnellisia sattumuksia ja kiittäviä arvioita säestävät rakkaushuolet, sopimuskiistat ja onnettomuudet, alkoholi ja väsymys. Sitkeästi Oksanen on kuitenkin selvästi pysynyt haluamallaan uralla. Eipä sillä, kirjan perusteella ei Oksanen itsekään vaikuta siltä helpoimmalta ihmiseltä, pohjalaasta tahtoa kun on vaikka muille jakaa. Siitä nostan ehdottomasti hattua. Ja karismaa Oksasella on huimasti jo sen pienen hetken perusteella, mitä hänet lavalla näin.
Vaikka Oksasen ura ei ollut tuttu, oli kirja yhtä kaikki kiinnostavaa luettavaa. Rakenteeseen sai kyllä hetken totutella, jotta teksti lähti soljumaan luontevasti päässä. Rytmin löytämisen jälkeen kirja tuli luettua huikean nopeasti. Hieman kyllä kompastelin nopeissa hypyissä kohtauksesta toiseen, näytelmät ja levytykset vilisivät silmissä, vaikka punainen lanka siellä alla kuitenkin virtasi.
Teoksen lukemisen jälkeen mielen valtaa tietynlainen haikeus, lähinnä siksi että ei ole nähnyt noita Oksasen uran hienoja näytelmiä. Etenkin Maria Callasin Mestariluokan, Medeiaan perustuvan Hyvän neuvon tietäjän ja Marlenen olisin tahtonut nähdä. Ja toki myös itse Näyttelijättären. Oikeastaan kirjan oheen voisi saada vaikka jonkinlaisen dvd-taltioinnin, olisi ollut kiva nähdä esityksistä ja rooleista myös liikkuvaa kuvaa tähän oheen vaikka se lukurytmin olisi rikkonutkin. Hieno teos yhtä kaikki ja upea Ritva Oksanen.
Kirjavinkkien Kini on myös lukenut ja pitänyt tästä teoksesta kovin paljon.
Tästä teoksesta yksi suoritus elämäkertahaasteeseen ja sen ensimmäiseen minihaasteeseen kohtaan taiteilijaelämäkerta.
Gummerus, 2014. 300 s.
Minäkään en ole nähnyt Oksasta livenä kuin tuolla Gummeruksella ja kirjamessuilla saman kirjan tiimoilta, mutta täytyy sanoa, että huikea karisma ja mielettömän herkullinen persoonallisuus hänellä on. Tämä toki tuli ilmi televisionkin välityksellä, etenkin sarjassa Elämänmeno, jossa Oksanen teki aivan mahtavan roolin.
VastaaPoistaHaluaisin kovasti lukea tuon kirjan.
Suosittelen, jaana! Hieno kirja ja jotenkin tuntuu, että Oksasen persoona tulee siinä hyvin esiin vaikka hän ei ihmisenä tai näyttelijänä minulle niin tuttu olekaan.
PoistaNäyttelijätär pyörii vierailuesityksenä edelleen siellä sun täällä, joten kandee olla tarkkana! Mäkin voin vihjaista, jos tulee jonnekin lähelle. Espoossa pyöri pitkään Hämeenlinnan enskarin jälkeen. Itse oon nähnyt Maria Callasin mestariluokan ja Marlenen, myös Niskavuoren ja kaikki täällä H-linnassa. 14.3. tulee myös ensi-iltaan "Tie Mekkaan", jossa Ritvalla myös rooli. Tervetuloa tänne tsekkaamaan :)
VastaaPoistaPitääpä pitää silmät siis auki, Talle! Ja korvat! Pitääpä myös nyt vihdoin kartoittaa tuo Hämeenlinna, jos nyt edes sen Sibeliuksen ehtisi!
Poista