Kuva: Jalmari Eskelinen
Juuso Kekkosen Iholla-trilogian ensimmäisen osan Outo homo ensi-illasta on nyt noin kaksi ja puoli vuotta. Pidin esityksestä valtavasti niillä molemmilla kerroilla, kun olen sen nähnyt. Toinen osa, Pilkkaa jumalaa, ei osunut niin vahvasti, mutta sai kuitenkin törmäytettyä ajatuksia ja oli siksi kovin mieluinen. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi kolmatta osaa Miehen lailla tuli odotettua suurella mielenkiinnolla: mitä tällä kertaa?
Miehen lailla sai alkunsa keväällä 2014, kun Kekkosta alkoi kuumottaa itänaapurin tilanne. Tästä havainnosta kummunnut esitys käsittelee muun muassa Vladimir Putinia ja Venäjän tämänhetkistä tilannetta, mutta kertoo myös Kekkosesta itsestään ja hänen suvustaan. Siitä, miten hänen sukupolvensa ei kanna sellaisia sotatraumoja kuin edelliset ja siitä, miten tämän saman sukupolven pitäisi myös herätä tekemään jotain tämän maapallon hyväksi. Siitä, miten kivaa on että kaupasta voi ostaa ananaksia ja miten se silti on vähän väärin. Ja siitä, millaista on olla mies, tai ainakin siitä millaista on olla mies nimeltä Juuso Kekkonen.
Seuralaisena ollut siippa totesi kotimatkalla, että vaikka esitys ensin tuntui jokseenkin epäkoherentilta ja sen kohtaukset irtonaisilta, oli se loppujen lopuksi kuitenkin tavattoman yhtenäinen. Olen samaa mieltä. Pintapuolisesti irrallisilta tuntuvat anekdootit, tositarinat ja havainnot nivoutuvat kokonaisuudeksi, jonka punainen lanka ei ole mitään helposti rispaantuvaa tekokuitua.
Itselläni esityksen jälkeen on vähän sellainen olo, että olen aika puolustuskyvytön näiden Kekkosen esitysten edessä. Voin myöntää ihan suoraan, että menin katsomaan tätä odottaen pitäväni esityksestä ja toki senkin, että tällä kertaa istuin katsomassa esitystä lehdistönäytöksessä eli siis ilmaiseksi. Ja sanon silti, että pidin, aivan hurjasti.
Olen pitänyt koko trilogiasta siksi, että esitykset herättävät minussa ajatuksia. Esityksen aikana sitä toki keskittyy kuuntelemiseen ja ajatusten kasailuun, mutta kotiin lähtiessä päässä alkaa surrata. Mitä minä tästä ajattelen ja mitä minä voisin tästä nyt repiä irti? Tämä on hyvä.
Miehen lailla -esityksen jälkeen jäin eniten pohtimaan tätä päivää ja sen ilmiöitä. Miksi ihmiset kaipaavat tai vähintäänkin nojautuvat tarpeen tuleen karismaattiseen johtajaan? Voiko karismaattinen johtajahahmo olla hyvä ihminen? Ja lopulta kuitenkin: mikä on minun roolini tässä maailmassa osana omaa sukupolveani?
Iholla-trilogia on nyt siis saanut viimeisen osansa ja kysymykseksi jää: mitä seuraavaksi, Juuso Kekkonen?
Miehen lailla -esitykset Helsingissä IVA-näyttämöllä 18.3.-28.3. Tarkemmat tiedot esimerkiksi tapahtuman facebook-eventistä.
Kiitokset kutsusta lehdistönäytökseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.