Lavalta: Pelinrakentaja (KuoLOn Speksi)

Kuva: Anssi Saviluoto/KuoLO

Oli jo aikakin menettää oma speksineitsyytensä, sekä minun että miehen. Kaksi esitystä osuikin lähekkäin toisiaan ja ensimmäiseksi kiri tällä kertaa KuoLOn eli Kuopion lääketiedeopiskelijoiden speksi Pelinrakentaja.

Kliseiseen 1950-luvun high school maailmaan sijoittuvassa esityksessä koulun komistus Danny Travolta (Mikko Löf) yrittää vikitellä itselleen koulun uutta oppilasta Cindy Pepperiä (Roosa Turunen) samalla kun kesäinen, ikänsä Dannylle valehdellut heila Mirena (Hanna Eskelinen) yrittää saada kundin takaisin itselleen. Hahmokavalkadiin kuuluvat myös muun muassa estynyt nörttipoika Dexter Sinister (Markus Haapanen), röhöttävä jalkapallokaveri Ken Barby (Konsta Hakkarainen), koulun cool kovistyttö Rizla Kent (Siiri Kemppainen= ja yli-innokas hattarapäinen cheerleader Olivia R.gasm (Pauliina Korkee), opettajakuntaa (Heikki Lehtinen, Sanni Niinikoski) unohtamatta. Hahmojen ohella lavalla nähdään tavattoman loistavat livebändi ja liuta taitavia tanssijoita.

Speksi leikittelee häpeämättömästi tunnistettavilla hahmoilla ja kohtauksilla, mutta tekee niistä silti omiaan. Näyttämöllä vallitsee hyvä fiilis ja hahmot on kehitetty huolella sopivan karikatyyrimaisiksi. Omstartit luonnistuvat porukalta myös vaivatta ja outoihinkin pyyntöihin (kuten miehen Omstart! Riverdance!) vastattiin sähäkästi. Hurjan hienoa eläytymistä nähtiin myös muun muassa Hakkaraiselta ja Haapaselta.

Iso hatunnosto on annettava myös tanssikoreografioille. Haastavuustaso on kohdillaan, tanssit näyttävät hyvältä ja tanssijat osaavat hommansa. Ilo oli tätä katsella. Luotettavasta tietolähteestä sain myös tietää, että osa tanssijoista oli sängyn pohjalla flunssassa. Tätä ei kuitenkaan juuri tai ollenkaan huomannut, sillä tietoa kuulematon mies yllättyi kovasti sen hänelle kerrottuani.

Bändikin eli hienosti esityksen mukana ja komeita lisävetoja kuultiin muun muassa Semmareiden tyyliin. Unohdin myös melkein mainita hauskat ja hienosti sovitetut biisit, soundtrackille oli valittu hienoja kappaleita muun muassa Greasesta ja Disneyn elokuvista ja kuultiinpa muun muassa mainio versio Great Balls of Firesta.

Helsinkiläiset olivat selvästi ujompia huutelijoita vieraspaikkakuntalaisten edessä, sillä esitys kesti väliaikoineen noin kaksi ja puoli tuntia. Kotikaupungissa esitykseen oli saatu kulutettua kolme tuntia, mutta tämä lienee ihan ymmärrettävää. Savolaishuumorista saatiin silti nauttia roppakaupalla.

Kiitos Kuopio, tämä oli mainiota!