Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max (Teos, 2009) on ollut lukulistalla pitkään ja erityisesti sen jälkeen, kun tykästyin uudempaan teokseen Galtbystä länteen. Nyt se tarttui kirjastosta mukaani, kun etsin nimikirjainkaimaani HelMet-haastetta varten. Kuinka olinkaan unohtanut Parkkisen, kotona näitä miettiessäni kirjailija ei tullut lainkaan mieleen!
Max ja Isaac ovat saksalaiset siamilaiset kaksoset, veljeydessään erottamattomat. Max kulkee oviaukoista aina edellä ja esiintyy mielellään, kohauttaa jopa. Isaac puolestaan jää varjoon yhden kätensä kanssa, hiljaisempana ja varautuneempana mutta silti veljeään rakastavana. Yhdessä kaksikko kulkee läpi Euroopan sirkusmaailman ja tanssisalien esiintyen milloin kummajaisina, milloin esityksen vetonauloina tanssien. 1920-luvun Helsingissä tavattu Iris, häikäilemätön ja tunteellinen, lyö kuitenkin kiilan veljeyteen. Rakkaus on huumaavaa, mutta kun koskaan ei ole yksin ei voi myöskään itse päättää tulevaisuudestaan.
Parkkisen kerronta on jo tässä ensimmäisessä romaanissa samanlaista kuin Galtbyssä. Surullisia nämä ovat molemmat, haikeita, mutta silti tarkkanäköisiä ja siinä paikoin kovin julmia. Tässä teoksessa hahmojen epätäydellisyys korostuu, pienet viat ja paheet tuodaan näkyviin. Onneksi esiin nostetaan myös ne inhimillisyyden rippeet, joita epätoivoisista ja osin jo luovuttaneistakin hahmoista löytyy. Koron kaari, kauneuspilkku, väsynyt hymy. Isaacin kerronnassa on katkeruuden häivän ja väsymyksen lisäksi paljon lempeyttä.
Teoksessa on samanlaista rappiollista romantiikkaa kuin yhdessä suosikkielokuvistani, Baz Luhrmanin Moulin Rouge!:ssa. Toiseuden tunne tuntuu myös molemmissa vahvana, se että on itse jotenkin ulkopuolella ja muut ovat juurikin muita. Vaikutelmaa korostaa kabareen ja sirkusten samankaltaisuus, tupakansavuinen tunnelma löytyy molemmista. Ehkä siksikin pidin tästä teoksesta niin paljon.
Katja lumoutui heti alkusivuilla ja Arja toivoo että teos ei unohdu.
HelMet-haasteessa piste kohtaan kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla.
Teos, 2009. 312 s.
Ja toivon samaa edelleen. Yksi kotimaisen kirjallisuuden helmiä, eikä yhtään suomalainen, jos joku sitä pelkää (ja tiedän että pelkää). Lumoava, toisiin maailmoihin vievä tarina. Parkkinen on mestarisarjaa. Ei voi kuin ihmetellä, mistä näitä tarinoita kumpuaa.
VastaaPoistaOli kyllä hieno ja kaunis teos, Arja, onneksi luin tämän vihdoin! Parkkinen on erinomainen kirjailija.
PoistaAi niin, tämäkin vielä! Haalin tämän siis käsiini viime kesänä, mutta olen "unohtanut" lukea. Olen kuitenkin haaveillut tästä jo kirjan julkaisusta lähtien eli aika kauan. Jospa kaivelisi vihdoin esille. Kiitos siis arvion lisäksi muistutuksesta! :D
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, Elegia, kiva jos muistui tästä mieleen! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä on edelleen yksi omia kotimaisia lemppareitani. Pidin tästä enemmän kuin Galtbysta länteen, vaikka sekin hyvä oli.
VastaaPoistaNämä olivat Galtbyn kanssa niin erilaisia, että on hankala valita kumpi olisi parempi. Taipuisin ehkä kuitenkin kanssasi samaan mielipiteeseen Katri ja valitsisin tämän.
PoistaKuten Katri tuossa yllä, minäkin pidin tästä paljon enemmän kuin Galtbystä (vaikka pidin siitäkin). Tunnelma, kaiken tietynlainen absurdius ja kuitenkin vahvasti historiaan kytkeytyvä juurevuus, Parkkisen kyky luoda tunnelmia ja tarinaa. Hieno romaani.
VastaaPoistaHieno romaani tosiaan, Katja, absurdi ja juureva samaan aikaan!
Poista