Netta Walldénin Ruben-sarja kuuluu meidän taloudessa kategoriaan luen miehelle ääneen. Tämä uusin teos Ruben ja kadonneet karaatit (WSOY, 2014) saapui kirjastosta sopivasti ennen Helsinki-Salo-Helsinki-automatkaa, joten kirja lähti sitten sinne mukaan luettavaksi.
- Hyvää huomenta.
- Mitä ihmeen hyvää huomenta? Kellohan on... se on... ei se ole vielä yhtään mitään!
Marsela Vaara kiskaisi oven kiinni, mutta Ruben ennätti työntää tennarinsa ovenrakoon.
- Kello on 04.05.
- Minä en tee tuolla tiedolla yhtään mitään! Hyvästi!
Marsela veti jälleen ovea sisäänpäin, mutta Rubenin jalka oli yhä paikoillaan.
- Talostanne kannettiin juuri ulos pahvilaatikko.
- Meidän taloudessamme käytetään laadukkaita puulaatikoita. Täällä ei ole ainuttakaan pahvilaatikkoa. Ei ole eikä tule!
- Mutta...
- Hyvästi!
Juoni on varsin yksinkertainen. Yön pimeydessä jalokivivaras Vili Pii laskeutuu kuumailmapallollaan helpon saaliin toivossa Vaarojen pihalle ja kähveltää kassakaapista timantit. Rubenin valppauden ansiosta pakomatka ei kuitenkaan onnistu ja erinäisten käänteiden seurauksena timantit joutuvat hukkaan. Hukkuneita timantteja etsitään lopulta koko Lehtikujan asukkaiden ja poliisikunnan voimin sattumusten ja väärinymmärrysten sekamelskassa.
Walldén on keitellyt simppelistä asetelmasta sopivan tiiviin ja vauhdikkaan farssin. Saarnilaakson asukkaiden erikoiset luonteenpiirteet pääsevät hyvin esille, kun yritetään selvittää timanttien olinpaikkaa ja oikeaa omistajaa. Oikeastaan Ruben on joutunut tässä teoksessa melkoisen taka-alalle, mutta on yhtä kaikki moottorina koko homman selvittämisessä. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään huono juttu, sillä myös muut asukkaat ovat sen verran herkullisia hahmoja että heistä kelpaakin lukea. Omia suosikkejani ovat Vaaran hienostopariskunta ja sympaattinen posteljooni Pasternak.
Teksti on, jälleen kerran, mukavaa ääneenluettavaa. Sata sivua tuli luettua kevyesti meno-paluu-matkojen aikana ja ilmeisesti sitä jaksoi hyvin myös kuunnella, sillä mies ei nukahtanut rattiin. Itseäni piristivät siinä samalla myös Laura Valojärven luvunaloituskuvitukset, mies jäi niistä tietyistä syistä tällä kertaa paitsi.
Ruben-sarjan kolmas ja tämä neljäs osa ovat ilahduttaneet kovasti nimenomaan vauhdikkuudellaan. Menoa ja meininkiä riittää, teksti on mainiota ja kirjaa ei ole venytetty liian pitkälle. Teokset myös toimivat tarvittaessa itsenäisinä kokonaisuuksina, mikä ei ole yhtään hassumpi juttu. Iso peukku siis tällä uudelle Rubenille.
WSOY, 2015. 101 s.
Kuvitus: Laura Valojärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.