Useampikin tuttu suositteli meikäläiselle Jaakko Markus Seppälän esikoisromaania Lemen (Like, 2015), joten pitihän sitä sitten kokeilla. Alkukankeuden jälkeen scifi-rymistelyn kyytiin olikin mukava hypätä, vähän kuin olisi tuttuun piuhaan itsensä liittänyt.
Taivastila oli kallista ja ihmishenget halpoja Soheba Cityssä.
Soheba City sykkii sähköä ja alatasoilla kukoistaa rikollisuus. Suurella osalla asukkaista kehoa on paranneltu erilaisilla lisäosilla, melkein kaikilla on niskassa pistoke piuhoihin yhdistämistä varten ja trippailemaan pääsee stimien avulla. Tässä maailmassa palkkionmetsästäjä Nina päätyy jahtaamaan vapaalle jalalle päässyttä Lemen-tekoälyä, jolla on homman suhteen aivan omat suunnitelmansa. Samalla hommassa päästään sotkeutumaan alamaailman touhuihin, pohtimaan ihmisen suhdetta teknologiaan ja tekemään vaikeita valintoja vaativia päätöksiä.
Pidin paljon päähenkilö Ninasta, joka oli sopivan toiminnallinen hahmo mutta silti inhimillinen taistelutaitoineen ja moraaleineen. Hahmogalleria oli paikoin hieman kliseinen siinä mielessä, että hahmot olivat hyvin tunnistettavia, mutta eivät häiritsevällä tavalla. Tällaiseen teknomaailmaan nämä tyypit erikoisuuksineen sopivat hyvin eivätkä jääneet paperinohuiksi toisinnoiksi joistain aiemmin kohdatuista.
Lemen tuo minulle mieleen Matrixin ja Blade Runnerin, varmaan osittain ihan tarkoituksellakin. Tutunoloisen kirjan maailmassa liikkuminen tuntuu luontevalta ja siksi tarinaan uppoutuminenkin lieni helppoa kunhan pääsi tekniikkaslangin kanssa sinuiksi. Dekit, jakit ja koodaukset vilisivät silmissä ja homma toimi kuin viiden palkin langaton verkko.
Tämä teknotrilleriksi tituleerattu opus osui siis hyvään lukusaumaan ja käsitteli kivasti myös samaa aihealuetta kuin vasta luettu Genesis. Toiminnallisesta teknomaailmasta pitäville ja teknistä slangia kavahtamattomille Lemen sopinee kuin nenä päähän.
HelMet-haasteesta ruksaan yli kohdan 3 eli vuonna 2015 julkaistu kirja.
Like, 2015. 314 s.
Asiasta toiseen, mulla on taas lukuinto päällä ja menossa Magne Hovdenin hulvaton teos "Saamelandia". Ootko lukenut? Ostin kirja-alesta taannoin Viisuviikingit-teokset ja olihan toi toinenkin sitten luettava... Niin hulvatonta menoa että melkein pitäisi sen takia pistää kirjablogi pystyyn heh!
VastaaPoistaEnpä muuten ole, Talle, kiitos vinkistä! Ja ainahan sitä voi teatteriblogissa tehdä syrjähypyn kirjojen puolelle, saman kulttuurikaton allahan sitä ollaan. ;)
Poista