Blogistanian kirjapalkintoja jaettiin tuossa tammikuussa ja omien äänten lisäksi piti tietysti käydä tsekkailemassa muiden äänestyspostauksia. Samalla luonnollisesti varataan kaikki kirjat heti kirjastosta (ja myöhemmin tuskaillaan, kun ne ilmestyvät noudettavaksi samoihin aikoihin). Yksi näistä kirjoista oli Blogistanian Globalia -kahinoissa kolmanneksi sijoittunut islantilainen, Sjónin Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014).
Ja vaikka suurin osa päivälehtien uutisista ei herätä hänen mielenkiintoaan - kaikki Islannissa tapahtuva tuntuu hänestä liian pieneltä, ja ulkomaiden tapahtumissa on kiinnostavaa vain se, että ne ovat tarpeeksi suuria, jotta niistä tehdään elokuvia - viime päivien uutiset espanjantaudista ovat tehneet suuren vaikutuksen poikaan:
Hänellä on perhosia vatsassa niin kuin silloin, kun hän on asiakkaan kanssa, paitsi että perhoset ovat isompia, niiden siipien väli on pitempi ja ne ovat väriltään mustia kuin ruumisauton samettiverhot.
Máni Stein elää kyseenalaista elämää Reykjavikin kaduilla. Ulkopuolisille poika on vanhan naisen kanssa elävä ja paljon elokuvissa käyvä nuorukainen, vain harva tietää mitä hän puuhailee salaa muiden miesten kanssa rahoittaakseen elokuvaharrastustaan. Máni myös haaveilee tutustuvansa moottoripyörällä ajavaan, vampyyrimaiseen Sóla Guðb-:iin. Samoihin aikoihin Reykjavikiin seilaa tanskalainen alus, joka tuo tullessaan espanjantaudin. Tauti alkaa levitä pitkin kaupunkia tartuttaen niin köyhiä kuin rikkaita.
Olin alussa kirjan suhteen vähän vastahankainen. Heti ensimmäisellä sivulla silmille läväytetty seksikohtaus ihmetytti, kirjaa kun oli kuullut kehuttavan lyyriseksi ja kauniiksi. Löytyi sieltä sitten se kaunis kielikin, ei liian lyyrisenä mutta kauniina silti. Sjónin tekstissä toteava ilmaisu ja havainnointi ovat isossa osassa. Erityisesti pidin kuitenkin kirjan lopusta, siinä kirja saa kuin (lisä)syyn olemassaololleen.
Mukavan pieneksi oli myös jätetty tämä Mánin tarina, pituutta kun kirjalla on alle 200 sivua. Kiinnostava tuttavuus.
Erja kirjoitti omassa jutussaan niin kauniisti, että sen vuoksi minäkin tämän lainasin.
HelMet-haasteeseen kohta kirja, joka tapahtuu paikassa jossa olet aina halunnut käydä.
Like, 2014. 152 s.
Suomentanut: Tuomas Kauko
Tämä tarjosi hätkähdyttävän lukukokemuksen. Tunnistan itsessänikin tuon vastahankaisuuden, mutta sitten tarina onnistui viemään mukanaan. Kirjailijan tuotantoon aion tutustua lisää.
VastaaPoistaOlenkin unohtanut tarkistaa, onko suomennoksia lisää. Kiitos muistutuksesta, Jonna, kyllä tämä kiinnostaa vaikka vastahankailinkin.
PoistaVau, olen ylpeä jos olen onnistunut usuttamaan sinut lukemaan tämän. Olin itse niin hurjan vaikuttunut. Se alku on hämmentävä, isku vasten kasvoja, korvapuusti, läimäys joka jättää korvat soimaan mutta virittää lukijan samalla oikealle taajuudelle...katso nyt, alan taas runoilla kun muistelenkin vaan lukukokemusta :D Hieno kirja!
VastaaPoistaIhana Erja, kiitos usutuksesta! Tämä oli hyvä ja avartava lukukokemus, vaikkei se minua runolliseksi saanutkaan. ;)
PoistaOlin aivan myyty kun tämän luin ja 3 pojoa Globaliassa oli sitä myötä itsestäänselvyys.
VastaaPoistaKyllä tämä pojonsa on ansainnut, Jane.
PoistaMinä luin tämän aika tuoreeltaan. Täällä pääkaupungin ulkopuolella kirjat eivät ole niin varattuja, saan Kymenlaaskon yhteiskirjastoista uutuudet nopeasti.
VastaaPoistaKuukivi on tyylikäs, hiottu, hurja, kiinnostava, omaperäinen, sopivasti arvoituksellinen minun makuuni. Harvinaisuus.
En osallistunut äänestyksiin enkä edes postannut kirjasta, mutta tässähän tämä mielipide nyt tuli. :)
Kiitos Marjatta! Rouhea ja kaunis, kyllä, arvoituksellisuudesta pidin itse erityisesti.
PoistaMinäkin annoin 3 pistettä. Kirjan alku oli hurja ja kirja lähti siitä kiihkeään lentoon ja sitä lentoa kesti loppuun asti. Hurjaa menoa ja myöskin sitä lyyristä kauneutta maustepisaroina.
VastaaPoistaHieno kirja kyllä, Mai, ja pisteensä varmasti ansainnut! Minä en äänestänyt Globaliassa ollenkaan, siksi on nyt kiinnostava lukea näitä muiden suosikkeja.
Poista