Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni

En lue novelleja mitenkään tavattoman paljon, lyhyt muoto ei toisinaan riitä ja en ehdi tarinaan sisään. Näin ei kuitenkaan käynyt Tiina Raevaaran En tunne sinua vierelläni -teoksen (Teos, 2011) kohdalla. Se sisältää 14 novellia, joissa jokaisessa kaivataan, hukutaan, etsitään ja joskus myös löydetään. Kaipuun kohteena saattaa olla oma itse tai joku muu, mutta se ei määrää vähennä.

Täällä lintujen sairaalassa ikkunat on peitetty ristikoilla, ettei kukaan syöksyisi niistä läpi. Lasit ovat kuitenkin kirkkaat, pihan puut ja taivaan pilvet näkyvät yhtä terävästi kuin ulkoapäin. Mutta sinua ei ulkoilma kiinnostanut. (novellin Gordonin tarina alusta)

Harmittaa, että kirjoitan tästä vasta kun lukemisesta on jo aikaa. Tuntuu, että sanottavaansa ei enää löydä vaikka tästä olisi voinut olla paljonkin kirjoitettavaa. Joudun nyt siis tyytymään siihen, että pidin tästä kokoelmasta aivan valtavasti, niin tarinoista kuin Raevaaran kerrontatyylistäkin. Toki minua viehätti myös se kummallisuuden elementti näissä, sopiva pelottavuus ja outous. Myös monen novellin luontoteemat iskivät suoraan mielihyväkeskukseen.

Suosikkinovellejani olivat kokoelman aloittava Gordonin tarina, jossa kuikka kirjaa muistiin huonetoverinsa tarinaa ja Sääkset, jossa vanha mies odottaa kalasääksien saapuvan vuosi vuoden jälkeen samaan pesimäpuuhunsa. Ei sillä, pidin tavalla tai toisella niistä kaikista. Kauniita, pelottavia, julmia ja helliä tarinoita. Tarinoita, joita oli luettava vähän kerrallaan, sillä lyhyestä pituudestaan huolimatta ne olivat niin täysiä että tauko ja tila oli välttämätön.

Raevaara asettuu teoksineen komeasti suomikumman kentälle. Suosittelen lämpimästi. (ja suositellaan tätä myös virallisesti, sillä teos voitti julkaisuvuotenaan Runeberg-palkinnon)

Lukuun kirja lähti Sivukirjaston Liinan suosituksilla.

HelMet-haasteesta kuittaan tämän myötä kohdan novellikokoelma.

Tiina Raevaara: En tunne sinua viereilläni
Teos, 2011. 259 s.