Lavalta: Dark Side Of The Mime (Teatteri Takomo/Circus Maximus)

Kuva: Andreas Janett

Viime vuonna otti päähän. Tuttava toisensa jälkeen hehkutti Akse Pettersonin ja Marc Gassot'n yhteisprojektia Dark Side Of The Mime ja itsepä en tietenkään ehtinyt tai saanut aikaiseksi mennä katsomaan sitä. Riemu oli siis suuri, kun huomasin esityksen saapuvan toukokuussa vierailulle Kansallisteatteriin. Luuri kouraan, liput varaukseen ja sitten vain odotettiin toukokuuta.

Kuten nimikin jo kertoo, on esitys miiminen muttei mitenkään perinteisesti. Maski, musta asu ja valkoiset hansikkaat kyllä löytyvät, mutta esityksen aiheet ovat groteskeja ja väkivaltaisia ja onpa esitystä kuvattu usein myös sanalla pornomiimi. Ymmärrettävistä syistä katsomoon kömpivä yleisö oli siis jonkinasteisen jännityksen vallassa ennen esityksen alkua. Päässä pyörii kysymys että mitä sieltä oikein tulee ja paniikki siitä, että ei kai minua vaan valita lavalle "vapaaehtoiseksi".

K18-leimaansa ylpeästi kantava esitys alkaa turvallisesti. Gassot liihottelee lavalle iloisesti musiikin säestyksellä, hymyilee leveästi ja sitten homma leviääkin käsiin. Lavalla runkataan, silvotaan, mäiskitään ja nuollaan, paitsi että ei sittenkään. Kaikki tapahtuu tietenkin suurimmaksi osaksi katsojan mielikuvituksessa, eihän lavalla ole kuin yksi mies äänitehosteineen. Tai olihan siellä siis myös muusikkona Karl Sinkkonen, hyvin osaava hänkin. Ihanan vaivaannuttavaa ja samalla hulvatonta. On myös ilmiselvää, että Gassot on lajissaan tavattoman taitava sillä rytmiikka on kohdallaan, silmäkulmassa on ilkikurinen pilke ja esiintyminen on itsevarmaa ja sopivan hävytöntä. Mieskin kiitteli sitä, että Gassot olisi varmasti voinut aikaansaada myös tavattoman hienon "normaalin" miimin eikä vain yrittänyt kiertää tekniikkaa tukeutumalla hävyttömyyksiin.

Yleisökin pääsee osallistumaan useampaan kohtaukseen. Gassot kömpii ympäri katsomoa ja kiskoo sieltä itselleen avustajia kohtauksiinsa. Kaikki valitut lähtivät lavalle varsin kiltisti joskin hieman hämmentyneinä, mutta saivat kaikki komeat aplodit jälkeenpäin. Erityisesti viimeiseen autoajeluun osallistumaan päässyt mieshenkilö osoitti mahtavaa heittäytymisen kykyä! Itse huomasin katsomossa istuessani olevani täysin kauhuissani siitä että valitaanko minut vai ei ja olevani sekä helpottunut että pettynyt kun en lavalle päätynyt. Ihan kyllä olin tyytyväinen tästä sivustakatsojan roolistani, sillä vierailevat tähdet tosiaan olivat lavalla mainioita.

Tunnin jälkeen on hengästynyt nauramisesta, kaikista pään sisällä tapahtuneista kauheuksista ja ihailusta hienoa esitystä kohtaan. Tavattoman siistiä, aivan kreisiä ja kunnianhimoista, superhieno esitys ja mitassaan juuri sopiva. Kiitos ja suosittelen!