Lavalta: Sattumia (KOM-teatteri)

Kuva: Noora Geagea

Kevätlukukauden viimeinen viikko ei ole näin jälkikäteen ajatellen välttämättä se hedelmällisin viikko käydä teatterissa. Tai ainakin itse näin opettajaihmisenä huomaan, että etenkin iltaisin minun on hankala todella innostua jostain. Mutta ei se mitään, menimme silti katsomaan KOM-teatteriin Daniil Harmsin teoksiin perustuvaa Sattumia.

Mies on kova Harms-fani, minä olen teksteistä kuullut tai lukenut vain muutaman. Odotukset olivat siis jotakuinkin kohdillaan, etenkin kun tiesi että ohjaajana on Lauri Maijala ja sisäistää sen, että KOMin näyttelijät taipuvat tarvittaessa vaikka mihin. Ja kyllähän he taipuvat elämäntarkoituksellisesti neljässäkymmenessäkahdessa kohtauksessa.

Yhtenäistä juonta ei siis ole, vaan lukuisia sattumia joissa sattuu ja tapahtuu milloin mitäkin eikä voi tietää mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Ase voi laueta koska tahansa, mummot hyppivät ikkunoista, toivomuskeijun aikataulu on tiukka ja katsomossakaan ei ole välttämättä turvassa. Mies hohottaa vieressä kovaa, selvästi lavalla tapahtuu juuri sellaisia asioita kuin pitääkin vaikka verta ja visvaa oli vähemmän kuin odotin kuului palaute esityksen jälkeen.

Hengästyttää ja ilahduttaa, vaikka kuulostan vaisulta. Katsomossa sai nauraa ja ihailla, niin, taas hehkutan näyttelijöitä. Mieletöntä koreografiaa ja hyviä ajoituksia, nopeita vaihtoja, todella omituisia juttuja.

Ehkä tämä oli kuitenkin ihan hyvä tähän hetkeen, se ettei tarvinnut seurata mitään koherentisti etenevää ja sai vain heittäytyä. Ja onhan se sanottava, että Laura Malmivaaran daivaus esityksessä oli siisteintä hetkeen.