Kesällä ehtii ja uskaltaa hamstrata hyllystä bestseller-lainoja. Tällä kertaa kynsiin joutui Jari Järvelän Tyttö ja rotta (Tammi, 2015), jossa seurataan jälleen Metron edesottamuksia graffititaiteilijoiden maailmassa.
Metro on vaihtanut maisemaa Kotkasta Berliiniin. Joukko graffititaiteilijoita, Jäärotat, punkkaa purku-uhan alla olevan kerrostalon vintillä ja iskee aika ajoin Kielletyn johdolla erilaisiin kohteisiin kaupungissa. Vintin seinää koristaa upea Banksyn maalaama muraali, jonka arvo on huikean suuri. Tapahtumat lähtevät rytinällä käyntiin, kun yksi Jäärottien iskuista päättyy täpärästi ja Metro loukkaantuu. Palatessaan takaisin majapaikkaan huomaa Metro kaiken muuttuneen pahempaan suuntaan. Lopulta joudutaan palaamaan takaisin Kotkaan välienselvittelyä varten. Romaanin synkkä tunnelma asetetaan jo sen ensimmäisessä kappaleessa:
S-Bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana. Se kolmas olisin minä.
Jos on edes mahdollista oli Tyttö ja rotta jopa vastenmielisempi kuin edeltäjänsä. Kehoja murjotaan tarinan edetessä kuin nyrkkeilysäkkejä, välillä jopa hampain ja teräasein. Väkivalta puskee läpi jatkuvasti ja lukemista ei voi kokea miellyttäväksi. Silti Metron tarina on luettava loppuun. Edellisen teoksen koston kierre on myös tuntunut vaihtuvan johonkin synkempään ja raskaampaan, paikoin mielettömään väkivaltaan ja ahneuteen.
Jotain kiehtovaa tässä kuitenkin on. Aina välillä teoksen suvantokohdissa paistaa läpi käsittämätöntä hyvyyttä ja se on se, mikä saa jatkamaan. Että jossain vaiheessa sitä olisi enemmän. Järvelä vakuuttaa minua kirjailijana edelleen, seuraavaksi aion tutustua miehen vanhempaan tuotantoon.
Tammi, 2015. 249 s.
Kansi: Jussi Kaakinen
Olen aika onneton lukemaan kotimaisia teoksia, vaikkakin koittanut viime vuosina vähän parantaa tapojani. Tätä ja edellistä osaa on näkynyt paljon blogeissa, ja se on väistämättä herättänyt kiinnostuksen. Ehkä pitäisikin kokeilla seuraavaksi Järvelää kotimaiselta osastolta. :)
VastaaPoistaKokeile ihmeessä, Tiina! Etenkin jos tällaiset jännäri-tyyppiset kirjat iskevät niin Metro-sarja kannattaa koeajaa. Itse pidin myös Järvelän Särkyvää-teoksesta (joka on se kolmas kirjailijan teos, jonka olen ehtinyt lukea).
Poista