Lavalta: Aarresaari (Turun kesäteatteri)

Pitkä-John Silver ja Jim Hawkins. Kuva: Mikko Vihervaara

Sosiaalinen media rummutti Turun kesäteatterin Aarresaaren puolesta niin vakuuttavasti, että ostimme miehen kanssa liput sen kummempia miettimättä ja lähdimme päiväretkelle aurinkoiseen Turkuun. Epävakaa sää muuttui päivän edetessä lempeäksi auringonpaisteeksi ja sehän sopi, sillä vaikka Vartiovuoren katsomo on katettu, ovat näyttelijät lavalla enemmän tai vähemmän sään armoilla.

Juha-Pekka Mikkola on dramatisoinut Robert Louis Stevensonin teoksesta lavalle koko perheelle sopivan musiikillisen seikkailunäytelmän. Äitinsä kanssa majataloa pyörittävä nuori Jim Hawkins (Hannes Mikkelson) saa käsiinsä merirosvo Billy Bonesin matka-arkusta vanhan kartan, joka johdattaa kuulun kapteeni Flintin satumaisen aarteen luokse. Matka tulee olemaan täynnä vaaroja, mutta yhdessä luotettavan tohtori Liveseyn (Thomas Dellinger) ja pompöösin patruuna Trelawneyn (Samu Loijas) kanssa kootaan kokoon kapteeni Smolletin (Sami Saikkonen) johtama miehistö ja lähdetään kohti seikkailua. Laivakokki Pitkä-John Silverillä (Jukka Leisti) ei vain taida olla aivan kunniallisia ajatuksia ja koko miehistö vaikuttaa inasen epäilyttävältä, joten pitkä merimatka ei taida olla ainoa haaste aarteen yhyttämisessä.

Ensimmäisen puoliajan alussa olen vielä vähän epävarma. Osa vitseistä tuntuu alleviivatuilta ja turhan kesäteatterimaisilta. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun lavalle saavutaan montypython-vaikutteisella hevosella, annan periksi ja heittäydyn mukaan aarteenetsintään. Hauskaa on katsomossa muillakin. Pääosin huumorin slap stick -henkinen osuus tuntuu iskevän alakouluikäiseen kansaan ja erinäiset viittaukset elokuviin ja musiikkiin naurattavat aikuiskatsojia. Huumoria ei myöskään tehdä juonenkuljetuksen kustannuksella, vaan vitsit murjaistaan kaiken muun ohella.

Kohti Aarresaarta! Kuva: Mikko Vihervaara

Toisen puoliajan aikana seikkailullisuus korostuu, kun Hispaniola-laiva on saavuttanut Aarresaaren. Jännitys tiivistyy, tussarit paukkuvat ja lavalla nähdään taitavaa akrobatiaa erityisesti Hannes Mikkelsonin ja Iiro Heikkilän, joka on suunnitellut taistelukoreografiat, toimesta. Taitava akrobatia saa aina minut puolelleen, joten mastoissa vilistäminen ja vetreä kalpojen kalistelu oli erityisesti mieleeni.

Näytelmän onnistumiseksi tarvitaan tietysti myös hyvät näyttelijät ja tässä Turun kesäteatteri on mielestäni erityisen onnistunut. Mikkelson on kirkkaiden silmiensä ja valloittavan karismansa vuoksi loistava Hawkins ja omaksi ilokseni Sami Saikkonen vakuutti vakavailmeisenä kapteeni Smolletina. Samu Loijas on kerrassaan hurmaava patruuna ja on tietysti mainittava myös Jukka Leistin oivallinen Pitkä-John Silver, joka punoo juoniaan ranskaksi ja valmistaa mainioita munkkeja. Silverin merirosvokööri on myös hauska ja osaava, tästä kiitos Veera Degerholm, Jarkko Kallionpää, Antton Kainulainen, Viljami Hotanen ja jo aiemmin mainittu Heikkilä. Musiikki oli puolestaan tuotu lavalle osittain livemuusikoiden avulla, viulua soittava Petra Wahlsten on taitava ja näyttävä merirosvoprinsessa ja Valtteri Lipasti hurmaa haitarinsa kanssa.

Merirosvot ja viulisti Petra Wahlsten. Kuva: Mikko Vihervaara

Turun kesäteatteri vakuutti vauhdikkaalla meiningillään ja iloisella otteellaan ja on hyvinkin todennäköistä, että suuntaamme katsomoon myös ensi kesänä. Esitys pyörii Vartiovuorella vielä muutaman viikon, joten laittakaahan merirosvohuivit otsalle ja painelkaa Turkuun!

Esityksen laadusta kertoo myös se, että katsomossa oli sattumalta samaan aikaan sekä Pilkkuun asti -blogin Isa ja Ja kaikkea muuta -blogin Minna. Lukuisat kiitokset myös Some Superfluous Opinions -blogin Siirille ja One Night in Theatre -blogin Lauralle, joiden ansiosta esitykseen lähdimme. Käykäähän kurkkaamassa myös näiden bloggaajien tunnelmat esityksestä!