Helsinki Litin jälkeen päätin, että luen vihdoin ja viimein Peter Høegilta jotain. Bestseller-hylly ajoi jälleen kerran oman kirjahyllyn ohitse ja nappasin sieltä mukaan uusimman käännetyn teoksen Susanin vaikutus (Tammi, 2015).
Siten myös Svendsenin perheen hyvät vuodet ovat nyt osoittautuneet pelkäksi väliaikaiseksi sopusoinnuksi paljon laajemman kaaoksen keskellä.
Mutta me yritimme. Ja yksi ratkaisemistamme arvoituksista oli kysymys siitä miten samassa talossa voi asia neljä erakkomaista individualistia.
Huippufyysikko Susan ja hänen perheensä eivät ole aivan tavallisia ihmisiä. Susanilla on oma vaikutuksensa, jolla hän saa ihmiset avautumaan ja luottamaan itseensä, eivätkä perheenjäsenetkään ole täysin vailla samankaltaisia kykyjä. Kun koko perhe joutuu Intiassa ongelmiin, lupaa erikoinen Thorkild Hegn lakaista asiat maton alle jos Susan auttaa häntä selvittämään tietoja vuosikausia aiemmin lakkautetusta tulevaisuuskomissiosta. Vaihtoehtojen puutteessa Susan ryhtyy setvimään asiaa, mutta homma osoittautuu vaarallisemmaksi kuin alunperin oli ajateltu. Salaisuuksien paljastuessa koetukselle joutuu myös Svendsenien perheen koko dynamiikka.
Susanin vaikutus on samanaikaisesti jotenkin epämiellyttävä ja tavattoman kiehtova. Väkivalta, paikoin vaikea (fysiikan) termistö ja ahdistavuus eivät ole omiaan houkuttelemaan kirjan pariin, mutta jotain niin vetävää kerronnassa oli että kirja oli luettava päivässä. Uskottavuudeltaan teos lähestyy paikoin danbrownmaisia ulottuvuuksia niin että vähän hymisytti, taustalla oli kuitenkin tärkeitä teemoja maailmanpolitiikasta ja kulutusyhteiskunnasta. Tekisi mieli kuvailla tätä poliittiseksi jännityskirjaksi, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Mielenkiintoinen ensikosketus siis tähän kuuluun tanskalaiskirjailijaan. Mistä teoksesta kannattaisi jatkaa tutustumista?
Lumiomenan Katja pohtii romaania laajemmalla Høeg-tuntemuksella, Oksan hyllyltä -blogissa teos vertautui väistämättä Lumen tajun kanssa jälkimmäisen voitoksi.
HelMet-haasteesta raksin kohdan kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
Gummerus, 2015.
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kansi: Jussi Karjalainen
Just hain tämän tänään kirjastosta. Varausjono on pitkä, joten uusintamahdollisuuksia ei tule olemaan: täytyy siis tarttua tähän mahd. pian!
VastaaPoistaEn ole itse lukenut Høegilta kuin tuon Lumen tajun, jonka kanssa en ihan päässyt sinuiksi. Paljonhan sitä on kehuttu, joten kokeile ihmeessä, josko innostuisit siitä.
Minä luin tämän käytänönössä päivässä kun aikaa kerran oli, Suketus, eli mielestäni oli jonkinasteisesta järkälemäisyydestään huolimatta oikein luettava. Lumen taju tuntuu jakavan mielipiteitä joko siihen, että siitä on tykätty _paljon_ tai sitten oltu vähän niin ja näin. Saa nähdä kuinka käy. Mutta toivottavasti viihdyt Susanin seurassa!
PoistaVaikeat termistöt ovat minulle kirjoissa aina jollain tavalla luotaantyöntäviä, mutta muuten tämä kuulostaa aika jännittävältä. Enemmän minua ehkä kiinnostaisi kuitenkin Lumen taju sen saamien kehujen vuoksi. Omasta hyllystäni löytyy Norsunhoitajien lapset, joka ei tosin ole ainakaan vielä houkutellut tarpeeksi.
VastaaPoistaKoetin kesäkuussa lukea Hoegin esikoista, jolla on upea nimi (Kuvitelmia 20. Vuosisadasta), mutta en päässyt 50 sivua pidemmälle... ei ollut lainkaan niin vetävä kuin esim tämä Susan-kirja. Eli ehkä joku muu... Lumen tajuun olen hurahtanut täysin, muutama kerta on tullut luettua se :).
VastaaPoistaLumen taju ja Rajatapaukset ovat aivan loistavia. Nainen ja apina jäi minulle vähän kummalliseksi lukukokemukseksi, enkä olekaan muita Hoegin kirjoja enää lukenut. Tämä kuitenkin kiinnostaa, ja olen vähän vältellyt arvioiden lukemista. Kertomasi perusteella tämä kuulostaa juuri hyvältä!
VastaaPoistaSuosittelen Lumen tajua tai Norsunhoitajien lapsia. Hoeg on aika ristiriitainen - tai hänen tuotantonsa on, sillä joihinkin olen ihastunut ja kerronta on vienyt mukanaan, mutta toiset kirjat ovat jääneet kesken. Susan oli varsin hyvä!
VastaaPoistaOlen ihmetellyt kovasti tämän teoksen nimeä (siis sitä, mikä ihmeen vaikutus?). No, tässä bloggauksessa se selvisi. Kuitenkin olen sitä mieltä, että suomeksi tuo nimi kuulostaa aika kököltä. Alkukielen nimi kuulostaa paljon luontevammalta, vaikka se onkin hyvin suoraan käännetty. No, ehkä siksipä juuri se ei kuulostakaan niin hyvältä suomeksi.
VastaaPoistaLumen tajun olen joskus kauan, kauan sitten lukenut, mutta en muista siitä enää juuri mitään. Olisi kiva lukea kirjailijalta joskus jotain muuta yleissivistyksen vuoksi ja mikseipä esimerkiksi juuri tätä! Kuulostaa kiinnostavan hämärältä romaanilta! :D
Hyvää kesänjatkoa! :)
T. Salainen blogiystäväsi
Heh, minulle kävi Hoegin kanssa ihan päinvastoin kuin Elinalla. Nainen ja apina on oikeastaan ainoa, joka on antanut minulle jotain. Lumen taju ja Hiljainen tyttö olivat kaikesta hehkutuksesta huolimatta omituisia lukukokemuksia. Jotenkin tunsin itseni tyhmäksi, kun en saanut niistä mitään irti, mutta onneksi en näköjään ollut ainoa.
VastaaPoista