Kirjabloggaajien keskuudessa virisi haaste lukea sellainen klassikko, johon ei häpeäkseen ole vielä tarttunut. Itse päätin vihdoin lukea Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian, Tuntematon kun oli jo setvitty. 1046 sivun jälkeen jykevän pokkaripainoksen kannet ovat kiinni ja pää on tyhjä.
Pohjantähden alla luotaa Koskeloiden elämää Pentinkulmassa. Alussa on tosiaan se suo, kuokka ja Jussi ja vähitellen suon keskelle nousee torppa peltoineen. Perheeseen syntyy lapsia, suku jatkuu ja toiveissa on saada lopulta maat itselle viljeltäviksi. Samaan aikaan historia kulkee tuttua tietään kohti Suomen itsenäisyyttä, sotia, politiikan kuohuntaa ja yhteiskunnan muutosta moottoriajoneuvoineen ja eduskuntineen. Koskelan väki on tapahtumissa mukana, mutta keskiössä on kuitenkin koko ajan hieman syrjässä oleva tila peltoineen.
Jos tämän tekstin kirjoittamiseen olisi ollut enemmän aikaa, olisin saattanut saada sanottua jotain järkevääkin. Heti lukemisen jälkeen mitään ei kuitenkaan tunnu syntyvän, lukukokemus on sen verran massiivinen. Vietin Koskeloiden parissa useamman kuukauden ja viimeiset kaksi viikkoa hyvinkin intensiivisesti perheen kanssa myötäeläen. Henkilökaarti on laaja, mutta keskeisiin hahmoihin kiintyy ja saattaapa muutamaa tulla vähän ikäväkin.
Hieno trilogiahan tämä on, ei sitä voi kieltää millään. Vireänä tätä toki luki helpommin, väsyneenä pieni teksti vilisi silmissä ja pitkien puheiden aikana keskittyminen herpaantui, mutta kesken ei tehnyt mieli jättää kertaakaan. Jotain komeaa ja samalla vaatimatonta tässä on. Kannatti lukea, en minä muuta osaa nyt sanoa.
HelMet-haasteesta kuittaan tällä kirjan, jota ystäväsi on suositellut sinulle sillä tämän lukemiseen on kehottanut sekä useampi ystävä että kirjabloggajakollega.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
WSOY. Osat julkaistu 1959, 1960 ja 1962. Luettu yhteispainos vuodelta 1997. 1046 s.
Kansi: Petri Holm ja Heikki Kalliomaa
Massiivinen - ja hieno! Minä kiinnyin TPA:n henkilöihin, joista Linna loi niin eläviä ja jotenkin juuri oikeanlaisia.
VastaaPoistaIhana kuva! <3
Nimenomaan hieno, Katja. Henkilöt ovat varmasti sellaisia, joita muistelee vielä pitkään. Ja kiitos!
PoistaTämä on mahtava kirja. Itsehän luin tämän myös siis ihan vasta toissavuonnako se oli, ja puoli vuotta meni lukemiseen, mutta olin silti todella vaikuttunut ja ihastuksissani. Kirjan loputtua teki mieli aloittaa urakka heti uudelleen alusta, se ehkä kertoo jotain.
VastaaPoistaKiva, että luit ja kiva, että tykkäsit. Tämä on hurjan tärkeä kirja Suomen historiassa.
Niin on, Suketus! Ja ihan totta, kyllä tämän voisi lukea uudestaan vaikka heti siitäkin huolimatta että ei ole mikään pikalukuinen. Olen onnellinen että luin ja sainpa siinä samalla taas vähän historianäkökulmaa että ei ole haitaksi sekään.
PoistaHieno kuva! TPA on minun elämäni kirjoja, uskomattoman hieno ja henkilöt tosiaan tulevat läheisiksi.
VastaaPoistaKiitoksia Marile! Tämä on tosiaan sellainen klassikko, joka täyttää ne lupaukset joita klassikoista tupataan antamaan.
PoistaMinusta tuntuu, etten osaisi sanoa tästä kirjasta mitään järkevää (tai tarpeeksi), vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan ja osaan sen suunnilleen ulkoa. :) Pohjantähti on vain niin tärkeä ja syvällä sielussa asustava kirja, että siitä kirjoittaminen tuntuisi ehkä liian henkilökohtaiselta. Monet Pohjantähden henkilöt ovat minulle yhtä todellisia kuin oikeat ihmiset ja koko kirja tuntuu osalta omaa elämää.
VastaaPoistaKiitos Liisa! Se henkilökohtaisuuskin varmasti, niin, olen edelleen haavi auki tämän kirjan kanssa. Sanottavaa on paljon ja ei silti juuri mitään. Kirja tapahtumineen on tosiaan hyvin todellinen.
PoistaSanoisinpa melkein, että Täällä Pohjantähden alla on paras koskaan kirjoitettu suomalainen kirja. Maisema, jonka se avaa on niin suuri ja laaja. Unohtumaton.
VastaaPoistaMikä ettei, Omppu! Olen edelleen yllättynyt, että vaikutuin kirjasta näin paljon.
PoistaMinulta on tämä yhä edelleen lukematta eli olisi kyllä aukkoa paikattavaksi. Hieman arveluttaa kyllä, mutta ehkä joskus. :D
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan, Elegia! Minä olen joutunut nöyrtymään sekä tämän että Tuntemattoman edessä ja toteamaan, että arveluistani huolimatta pidin molemmista kovasti.
PoistaHuikea suoritus lukea koko trilogia. Itsellä katkesi harmillisesti lukeminen hieman ensimmäisen osan jälkeen, vaikka upea kirja onkin. Teksti on vain niin pientä ja painavaa kirjamöhkälettä oli hankala lukea (selityksen makua ;)). Seuraavaan klassikkohaasteeseen voisinkin haastaa itseni trilogian kakkososalla. Siihen kykenisin. :)
VastaaPoistaKiitos Pihi nainen! Veikkaan, että lukeminen erillispainoksina olisi ergonomisesti ollut mukavampaa ja tekstikin olisi niissä ehkä hieman suurempi. Välillä tämän kanssa sai tosissaan miettiä sopivaa lukuasentoa. Suosittelen trilogian parissa jatkamista oikein lämpimästi!
PoistaMinullakin on TPA:n kokoinen aukko kirjallisessa sivistyksessä. Olen harkinnut osa/vuosi-tyylistä projektia, mutten ole vielä saanut sitä ajatusta pidemmälle. :) 'Tyhjä pää' tila ei tule huonon kirjan jälkeen, joten kiva että klassikko oli elämys. :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, MarikaOksa! Osa/vuosi-taktiikka voisi toimia myös, toisaalta nämä jatkuivat sen verran saumattomasti että sitä huomasi vain jatkavansa eteenpäin. :D
PoistaTPA on mielettömän hieno trilogia.
VastaaPoistaOlen lukenut sen ennen blogiaikaa ja muistan kuinka silloin kaipasin keskustelukaveria lukukokemuksia vertaamaan. Toinen osa oli niin järkyttävä, että oli pakko pitää taukoa kaikesta lukemisesta.
Loistava ja kunnioitettava valinta tähän haasteeseen! :)
Kakkososa oli kyllä huima, Maija, vieläkin tuntuu pahalta. Hurjan hieno trilogia, kyllä!
PoistaKiitos tekstistäsi. TPA on kalssikko, jo lähes suomalaiseksi historiankirjoitukseksi muutettu, elävöitetty sellainen Linnan kuvailutaidolla. Maasta ja maalta olemme tulleet.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Tuija! Linna osaa kyllä kertoa, sitä ei voi kieltää millään.
PoistaJotain komeaa ja samalla vaatimatonta - hienosti sanottu. TPA on upea.
VastaaPoistaKiitos Jonna! Niin on!
PoistaTäällä Pohjantähden alla on yksi hienoimpia suomalaisia klassikoita. Loistavaa, että sait sen nyt luetuksi.
VastaaPoistaItsekin olen tyytyväinen, Margit, kyllä tämä oli ihan syytä lukea.
PoistaTämä on kyllä upea teos. Itse luin alkukesästä ja edelleen pyörii mielessä, enkä usko että lukukokemus koskaan kunnolla haalistuu.
VastaaPoistaEi varmaan haalistukaan, Kirjaneito! Seurasin lukuprosessiasi Goodreadsissa, se kannusti entisestään tämän lukemiseen.
PoistaMä liityn myös ylistävien äänten kuoroon. Jostain kumman syystä TPA oli jäänyt lukematta, mutta pari kesää sitten aloitin äänikirjana, ja pitkällinen nautiskelu loppui vasta tämän vuoden puolella, sen verran verkkaisesti Veikko Sinisalo teosta luki (lausui!). Suosittelen kyllä tuota äänikirjaversiotakin, jos vaikkapa haluaa palata hetkeksi Pentinkulman tienoille :) t. Meri
VastaaPoistaÄänikirja on varmasti ollut myös elämys, etenkin jos lukija on hyvä! Kiitos siis vinkistä Meri, laitan korvan taakse!
PoistaMinä luin tämän aika nuorena ja muistan kovasti tykänneeni, vaikka välillä tuntuikin aika raskaalta luettavalta (ja nuorelle hieman pelottavia teemojahan tässä käsitellään useita). Pitäisi varmaan ottaa uusiksi, "sitten kun on aikaa"
VastaaPoistaVälillä tosiaan oli jokseenkin raskassoutuinen, muttei siltikään tylsä, ja pelottavakin. Uskaltanen silti suositella uudelleenlukua, Minna!
PoistaTuo suuren lukukokemuksen jälkeinen tunne on tuttu. Olo on vaikuttunut, mutta takki tuntuu jotenkin tyhjältä eikä osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. TPA on alkanut nyt kiinnostaa, vaikka olen silti hieman epäileväinen. Ehkä vielä joskus.
VastaaPoistaKiitos Suvi, hyvä kuulla ettei ole tämän "tyhjäpäisyyden" kanssa yksin. Suosittelen kokeilemaan, minäkin jouduin tämän kanssa heittämään epäilykset romukoppaan.
PoistaHieno teos, tosiaan. Minulla jäi aikanaan trilogian lukeminen kesken, olisikohan ollut niin, että tenttiin piti lukea vain kaksi ensimmäistä osaa, ja kiireessä en ehtinyt huvikseni enempää lukea, vaikka sillä kohtaa olisikin kiinnostanut. Sen koommin en ole saanut tähän tartuttua. Harmi etten huomannut, senhän olisi voi ja lukea lukuhaasteen kohtaan "kesken jäänyt kirja".
VastaaPoistaKolmatta osaa sitten vain rohkeasti lukemaan, Anu! Siinä vedetään hienosti asioita yhteen.
Poista