Esa Mäkinen: Totuuskuutio

Pöly ei taitaisi olla kovin hyvä täsmäyttäjä kun tällä tavalla nukahtelee koneen ääreen.

Vaihteeksi oli sattunut sillä tavalla, että lukulistalla on ollut todella vähän scifiä tai dystooppista kirjallisuutta. Tähän saumaan Esa Mäkisen Totuuskuutio (Otava, 2015) nasahti siis oikein kivasti ja toi vähän irtiottoa reaali- tai nykymaailmaan sijoittuvien kirjojen seassa.

Tero Lilja työskentelee suuren viestintäyritys Celsiuksen riveissä täsmäyttäjän hommissa. Normaalin toimintansa ohella Celsius myy riittävästi maksaville asiakkaille mahdollisuuksia muunnella ja poistaa internetissä liikkuvaa tietoa asianosaisen hyväksi, mutta tämä piirre ei tietenkään ole tavallisten pulliaisten tiedossa. Normaali kaduntallaaja on tiukasti Celsiuksen verkossa, sillä mainostaulut näyttävät käyttäjälle räätälöityjä mainoksia, ostokset kartuttavat Celsius-pisteitä ja valvoopa yritys ihmisten toimintaa muutenkin. Kirjan koko yhteiskunta on teknologian kyllästämä ja vähäiset luonnonalueet on aidattu kalliiksi lomakohteiksi, kallisarvoisia hiilipisteitä käyttävät ulkomaanmatkoihin vain rikkaat.

Kun Teron perhe-elämässä tapahtuu traagisia, joutuu hän miettimäämn uudelleen omaa vastuutaan ja yrityksensä toimintaa. Mitä kaikkea on oikeutettua unohtaa ja kuka päättää mitä netissä saa julkaista? Turvallinen elämä keskituloisena toimistotyöläisenä muuttuu pian joksikin aivan muuksi. Samalla Terolle valkenee uusia totuuksia yhteiskunnasta ja sen toiminnasta.

Monessa kohtaa Totuuskuutio tuo mieleen Orwellin Vuonna 1984 -teoksen Totuusministeriöineen ja tiedonhallintatapoineen ja tämä selvästi tiedostetaan, sillä Mäkinen lainaa teosta kirjan ensimmäisellä sivulla. Lukiessa tunnelma oli myös paikoin sama, kun tunsin epätoivoa henkilöhahmojen edesottamuksia seuratessani. Valtakoneiston langat ulottuvat yllättävän laajalle ja luotettavat suhteet ovat harvassa.

Totuuskuution jälkeen olo on vähän ahdistunut ja hämmentynyt. Sen kuvaama yhteiskunta ei ole mitenkään erityisen apokalyptinen, mutta ajatus näin tarkasta valvonnasta ja manipuloinnista ei ole innostava. Toki valvontaa tapahtuu nytkin ja varmasti laajemmin kuin itse sitä edes tietää, mutta silti Totuuskuution esittelemä saa palan kurkkuun.

Tarinallisesti teos ei ole yhtään hassumpi ja yhteiskunnan kuvaus on kiinnostavaa. Kerrontaa kuljetetaan lähinnä Teron näkökulman kautta, mutta lisämausteena sivuille on lisätty katkelmia uutisista ja sähköpostiviesteistä. Kirjan loppu veti tosin vähän mattoa jalkain alta ja nyt en oikein tiedä mitä siitä sitten pitäisi ajatella. Tuntuu, että en ole aivan varma mitä hommalla haettiin tai sitten tiedän ja en ole varma mitä mieltä olisin. Kiinnostava kotimainen scifi-teos joka tapauksessa.

Suketus pohtii omassa tekstissään osuvasti nykyistä verkkoyhteiskuntaa, Arja kuvailee tätä muun muassa hätkähdyttäväksi, mutta rauhalliseksi dystopiaksi.

Esa Mäkinen: Totuuskuutio
Otava, 2015. 239 s.
Kansi: Maria Arnell / Päivi Puustinen