Lavalta: Fields of Glory - Kunnian kentät (Zodiak)

Kuva: Katri Naukkarinen / Zodiak

Ehtiäkseen urheiluteemaiseen esitykseen sopii hyvin pinkoa 400 metrin pikamatkan bussipysäkiltä. Kellotaulua uhmaten ehdimme paikalle ajoissa ja Eläintarhan kentän puurakenteisessa katsomossa ehti tasata hengitystä, ennen kuin Jarkko Partasen Fields of Glory - Kunnian kentät sai ensiesityksensä.

Hämärtyvässä illassa kentälle juoksee yksi mies ja alkaa kiertää rataa. Juoksua on hypnoottista ja itse asiassa meditatiivista katsella. Vähitellen paikalle saapuu lisää miehiä urheilemaan, toisiaan kannustamaan. Kuula lentää, samoin kiekko ja useampi seiväs. Yleisö taputtaa ja heiluttaa viirejä. Lajien esittelyssä nähdään myös pikajuoksu, korkeus-, pituus- ja seiväshyppy. Oma suosikkini on ehdottomasti lumoava kolmiloikka. Kannustusjoukotkin saapuvat nurmelle. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, vaikka suoritukset ovakin sellaisia että niillä ei taidettaisi virallisissa kisoissa pärjätä. Se ei kuitenkaan haittaa, yleisö kannustaa ja seuralaiseni Heidin sanoja lainaten harvoin sitä on näin paljon esityksessä esiintyjän puolella.

Lopussa on tanssillisempaa tai ainakin enemmän koreografioitua ilmaisua. Viitisenkymmentä miestä liikkuu kentällä komeasti pastellisävyisissä urheiluvaatteissaan. Jostain syystä se ei tunnu erityisen huvittavalta, vaan tuntuu kuuluvan asiaan. Nurmikentällä nähdyt ryhmäkohtaukset paljaine miessäärineen ovat yllättävän hypnoottisia ja paikoin jopa hauskoja, viilenevässä illassa tosin ehkä hitusen pitkiä. Vapaassa tanssikohtauksessa minua ilahduttivat erityisesti nurmikentän oikean alakulman turkoosipaitaiset miehet, pitäkää tämä ilo ja fiilis, kiitos.

Kuva: Katri Naukkarinen / Zodiak

Fields of Gloryn vahvuus on ehdottomasti sen esiintyjissä. Miehiä on haettu teokseen keväällä järjestetyllä Liikkuva mies -aiheisella kurssilla sekä erillisellä avoimella haulla. Tämä on tuottanut esitykseen erinäköisiä, siluetiltaan varioivia (tosin hämmentävän samanpituisia), iältään monenlaisia ja sukupuoltaan monin tavoin kantavia miehiä. Yhteispeli toimii, tunnelma on tavattoman inhimillinen ja samalla hyvin miehinen. Loistavaa heittäytymistä, kiitos te miehet.

Esitys menee ehdottomasti siihen kategoriaan kulttuuria, jonka näkemisestä olen iloinen, tästä jäi hyvä mieli. Iso kiitos Heidille, joka kutsui minut esitykseen mukaan (ja pahoittelut hyperaktiivisen 5-vuotiaan simuloinnista ennen esitystä). Tällä avajaisseremonialla kelpasi ehdottomasti aloittaa kulttuurin syyskausi.

Esityksen ehtii nähdä osana Juhlaviikkojen ohjelmaa vielä tänään torstaina ja huomenna perjantaina klo 21.00.