Lavalta: ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin (KokoTeatteri)

Kuva: Anna Aalto / Heasta

Kaivatessaan eurooppalaista nykydraamaa sietää suunnata katseensa KokoTeatteriin. Tänä syksynä suomenkielisen kantaesityksensä sai Lucy Kirkwoodin näytelmä ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin, jossa aiheina ovat muun muassa ihmiskauppa ja prostituutio. Luvassa ei siis ollut mitään kevyttä perjantai-illan viihdettä.

Parikymppinen Dijana on ajautunut prostituution ammattiin, vankilaan jossa on silkkilakanat ja jonka roskiksessa olevien kondomien laskemiseen eivät kahden käden sormet riitä. Rahaa on tienattava vielä vähän, jotta velka parittajaksi muuttuneelle poikaystävälle on maksettu ja saisi passin takaisin. Sitten Dijana voi lähteä Brightoniin etsimään sitä jota kaivataan, syödä sipsejä autossa ja mennä mereen uimaan. Satumaista pelastusta ei kuitenkaan ole luvassa, sen arvaa jo pian, vaikka Dijana pitääkin ulkokuorensa vahvana ja asenteensa toiveikkaana.

Kesällä Pietarin valtiollisesta teatteritaiteen akatemiasta valmistunut Anna Andersson tekee vahvan roolityön Dijanana. Kirkassilmäisenä ja reippaalla asenteella Dijana johdattaa katsojan elämänsä vankiloiden läpi esitellen, kertoen, vakuuttaen että hän tietää mitä tekee ja mitä tuleman pitää. Hänellä on mahdollisuus valita. Andersson ottaa rohkeasti kontaktia katsojiin, muttei tyrkytä, esiintyminen on luontevaa. Toivomme, että tästä nuoresta näyttelijästä kuullaan vielä paljon. Näytelmän toisessa roolissa nähdään näyttämödebyyttinsä tekevä Blessing Osemwegie. Kohtaus kahden naisen välillä on vahva ja esityskauden edetessä tunnelma varmasti vielä syvenee.

Näytelmän aikana liikutaan kolmessa Dijanan elämän huoneessa ja ne on toteutettu KokoTeatterin tiloissa kaikki komeasti. Ensimmäiset kaksi nähdään ensimmäisellä puoliajalla ja kolmanteen johdatetaan väliajan jälkeen pitkin villiä ruudullista käytävää. Dijana itse siirtyy tilasta toiseen visuaalisesti näyttävin ratkaisuin, mutta ne saatte itse käydä havaitsemassa. Esitys kannatti melkein käydä katsomassa pelkän tilankäytön vuoksi. Suosittelen myös esityksestä poistuessa suuntaamaan katseen vielä kohti huonetta yksi, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan kun teette sen.

Kuva: Anna Aalto / Heasta

Kirkwood haastatteli näytelmää tehdessään seksityön ammattilaisia ja näin teki myös KokoTeatteri valmistaessaan esitystä yhdessä Pro-tukipisteen kanssa. Uskottavuus lisääntyy huimasti ja esitystä katsoessa tulee olo, että tässä on oikeasti haluttu ymmärtää ja kuvata sitä maailmaa, josta päähenkilö itsestään löytää. Esitys on koskettava ehkä juuri senkin takia, että Dijana ei uhriudu ja sääli itseään, vaan tapahtumien ja asioiden nurja puoli tulee kuin kylkiäisenä katsojan itsensä havaittavaksi.

Julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi meitä oli perjantain esityksessä todella vähän. Tuntuu vähän syylliseltä sanoa tämä, mutta tavallaan se oli hyvä, sillä näin esityksestä tuli todella intiimi ja kontakti Dijanan ja yleisön välillä oli intensiivinen. Toivon kuitenkin, että syksyn lopuissa esityksissä on täysiä katsomoja, sillä aihe on tärkeä ja esitys komea. Suosittelen lämpimästi.

Kiitokset KokoTeatterille kutsusta esitykseen.