Harvemmin sitä tulee kirjoitettua samasta esityksestä kolmesti tänne blogiin, mutta tässä sitä taas höpöttelen Rocky Horror Show'sta. Kerran tuli mentyä Turkuun, kerran Orioniin ja nyt saatiin nauttia Lontoon meiningistä livelähetyksen kautta. Show porhaltaa nyt 42. vuottaan ja livelähetys oli siitä erikoinen, että se oli julkimoilla kuorrutettu gaalailta yhteistyössä Amnestyn kanssa. Show'n oman näyttelijäkaartin lisäksi lavalla nähtiin kertojan roolissa muun muassa Stephen Fry, Anthonyt Head, Emma Bunton ja itseoikeutetusti myös käsikirjoittaja Richard O'Brien.
Rocky Horror on vähän sellainen musikaali, että sen kanssa on helppo sössiä ja pahasti. Onneksi Playhouse Theatressa ei näin ole käynyt, vaan käsissä oli melkoisen timanttinen produktio jonka tunnelma välittyi myös kameroiden kautta. Ensimmäiset kehut täytyy antaa Frank-N-Furteria esittäneelle David Bedellalle, aivan mieletön lavakarisma ja läsnäolo, HUHHUH sanon (tsekatkaa vaikka tämä Sweet Transvestite-veto vuoden 2006/2007-show'sta [linkki vie Youtubeen, video produktion virallisen kanavan]). Myös muu roolitus oli tavattoman onnistunut. Suurisilmäinen Haley Flaherty oli tavattoman hyvä Janet eikä Bradina nähty Ben Forster ollut lainkaan hullumpi. Kristian Lavercombe ja Jayne Westaby vakuuttivat sekopäisinä Riff Raffina ja Magentana, Sophie Linder-Lee oli häikäisevä Columbia. Ja Dominic Andersen Rockyna, huhhuh mitkä muskelit ja hyppypunnerrukset ja silti herkkä roolisuoritus. Voisin vain hehkuttaa näyttelijöitä loputtomiin, joten totean vain että tervejamoi miten hyvä roolitus ja voitte kuvitella loput.
Ei tätä voi oikeastaan edes kuvailla. Elokuva on asia erikseen, mutta tämä liveversio oli jotenkin aivan huippu ja ihana. Fanien riemu katsomossa kuului (ja näkyi), vaikka osa lavalle huudelluista kommenteista jäikin kuulumatta. Fiilis oli yhtä kaikki katossa ja koko produktio oli niin hyvin tehty, että olen edelleen onnessani. En tiedä kuinka paljon vapauksia Rocky Horrorin käsikirjoitus antaa, mutta joka tapauksessa oli sellainen olo että tässä on nyt otettu ilo irti ja tehty hieno ja näyttävä produktio sympaattisen pienelle lavalle.
Ainut harmistus tässä oli se, että tuli hinku päästä Lontooseen katsomaan tätä. Permannolle. Nyt iski nimittäin Maximin parvella sellainen suomalaisen teatterikatsojan tauti, että ei vaan kehdannut pompata ylös timewarppaamaan kun kukaan ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen. Vedettiin sitten istumatyylillä a lá Dr Scott. Permannolla oli kyllä ilmeisesti aika hyvät tanssibileet, olisi pitänyt mennä sinne. No, tällä kertaa näin, ens kerralla pomppaan.
Siellä samalla parvella oltiin ja tekstiin on helppo yhtyä, oli hieno ilta! David Bedella oli mulle uusi tuttavuus mutta ihan huikea, lähtee seurantaan. Olin mun tytön kanssa joka oli panostanut ulkoasuunkin vähän enemmän, sillain Magenta-tyyppisesti mutta mulla iski laiskuus siinä vaiheessa. Ensi kerralla panostan paremmin ja otan permannolta tanssipaikan :) Ja joo, me halutaan kumpikin nyt myös Lontooseen ihan liveliveen :D
VastaaPoistaKiitos kommentista Kati! Bedella ihan uusi kasvo itsellekin, mutta mielelläni menisi katsomaan häntä jossain toisessakin roolissa, mieletön tyyppi! Peukut myös tytölle joka panosti asuun, itse jaksoin vaan vetää päälle RHPS-paidan. Permannolle ja Lontooseen sitten vaan! :)
PoistaTampereella oli paikalla suht vähän porukkaa isoon saliin nähden, mutta siitä porukasta lähes kaikki olivat jotenkin teemapukeutuneet ja 3/4 nousi timewarppaamaan viimeistään lopussa, joten tunnelmaa oli kyllä. Näin paikan päällä Playhousessa Spamalotin, ja siinä oli samaan tapaan ilo irti ja tunnelma katossa. Tuli ikävä.
VastaaPoistaBedella oli tosiaan mahtava, ja kyllä muukin porukka. Tajusin vasta esityksessä, etten ole koskaan kuullut Bradin tokan näytöksen soolobiisiä englanniksi, koska se ei ole elokuvassa.
Kiva että Tampereella oli tunnelma katossa, Laura! Musta tuntui että Helsingissäkin permannolla oli enemmän tunnelmaa, hö, olis pitänyt olla siellä. Mutta tilaa oli täälläkin, ihmettelin.
PoistaSpamalot olisi huikeeta nähdä myös!