Mielestäni vaikeinta on kirjoittaa tekstiä kirjasta, joka ei ole juuri tehnyt mitään vaikutusta tai sellaisesta, joka iski suoraan sydämeen. Patti Smithin teos Just Kids (2010), jonka luin valmistautuakseni Robert Mapplethorpen näyttelyyn Kiasmassa, oli jälkimmäistä laatua. Kirjasta on vaikea sanoa mitään ja lukukokemuksen jonkinlainen henkilökohtaisuus tuo tunteen, että paljastaa itsestään liikaa jos kirjoittaa mitään.
Teoksessaan Patti Smith kertoo elämästään ja vaiheistaan Robert Mapplethorpen rinnalla. Tapaaminen New Yorkissa 1960-luvun loppupuolella, taiteellistien urien eteneminen, vähittäinen teiden erkaneminen muttei yhteyden katkeaminen ja lopulta Mapplethorpen kuolema, siinä teoksen sisältö raadeltuna. Tämän rungon ympärille kääriytyy Smithin kuvaus elämästä New Yorkin hotelleissa ja pienissä huoneissa, viimeiset kolikot joilla ostetaan vähän ruokaa ja käydään museoissa, taidetarvikeliikkeestä pihistetyt siveltimet.
Smithin tekstiä oli ilo lukea. Jonkinlainen rauha siinä laskeutui, teksti soljui, kaikki tuntui kiinnostavalta vaikka sekä Smith että Mapplethorpe olivat ennestään tuttuja vain niminä. Muitakin tuttuja nimiä tipahtelee kotikärrykaupalla, mutta flowtilassa ei onneksi tarvitse tarkistella tai ahdistua tietämättömyydestä, lukee vaan. Kerronta on intiimiä, rakkaudella kyllästettyä. Samanlainen fiilis tuli aikoinaan lukiessani Bob Dylanin Chronicles I -teosta ja sehän sopii, Dylanhan oli yksi Smithin tärkeimpiä esikuvia.
Kirjan lukemisen lomassa ehdin myös käydä Kiasmassa katsomassa Mapplethorpen valokuvanäyttelyn. Oli mielenkiintoista nähdä reaalimaailmassa kuvat, joista kirjassa puhuttiin tai esimerkiksi katsoa kokeellinen lyhytelokuva Still Moving. Näyttely oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Erityisesti pidin muotokuvista ja ihmiskehon veistoksellisuutta tutkineista töistä, näyttelyn Eros-huoneessa pääsi puolestaan näkemään Mapplethorpen eroottista kuvastoa ja aikalaisia (ja nykykatsojia) shokeeranneita töitä.
Että niin, tykkäsin ihan hirveästi. Jotenkin iski tähän hetkeen ja tunnetilaan.
Kiitos E:lle vielä kirjan lainasta, kun e-kirja piti palauttaa ja muut kappaleet olivat liesussa.
Lisäksi tällä kirjalla raksi elämäkertahaasteeseen ja HelMet-haasteeseen täppä kohtaan kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä.
Ecco, 2010. 320 s.
Oih, ostin juuri tämän kirjan itselleni suomeksi. En tiedä, miksi en ole tätä vielä lukenut, vaikka Smith on yksi suurimpia suosikkejani musiikkipuolella. Kirjasta olen kuullut niin paljon kehuja, että täytyy nyt viimein lukea. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit! Ja Kiasman näyttely oli tosiaan hieno!
VastaaPoistaLue ihmeessä Maisku, kohtahan se tulee se uusikin Smithin kirja, M Train! Täytyy tosin tunnustaa, että en ole vieläkään kuunnellut yhtään Smithin musikkia, mutta pieni askelin, pienin askelin. Toivottavasti pidät kirjasta!
PoistaOi että! Mulla on ollut tuo Just kids itselläni jo varmaan vuoden verran luettavana, mutta en oo saanut tartuttua siihen! Ehkä nyt tämän kirjoituksen innoittaman! hihi! Patti Smith on ihana! (Because the night on suosikkibiisejäni!) <3
VastaaPoistaLuehan ihmeessä, hyvä kirja! Minäpä laitan Because the nightin vastavuoroisesti kuunteluun. :)
PoistaOoh! Tämä oli aivan hurmaava kirja, kaunis ystävyyden ja taiteilijuuden kuvaus. Ihmeellisen myötäelävästi Patti kirjoitti Robertista ja nöyrästi ja eleettömästi kuvaili elämäänsä aikakauden tunnetuimpien muusikoiden ja taiteilijoiden seurueissa. Tästä kirjasta jäi pitkään ihanan epätodellinen olo.
VastaaPoistaSamaa mieltä ihanasta epätodellisuudesta, Iina! Pidin myös kovasti siitä, että vaikka tosiaan aikakauden kärkinimet olivat tarinassa mukana ei tästä tullut sellaista "namedroppailu"-fiilistä. Upea kirja.
Poista