Ensemble. Kuva: Jiri Halttunen
Viikonloppuna tuli ruksattua taas uusi kaupunki omalta teatterikartaltani, kun suuntasimme nelihenkisellä ystäväporukalla katsastamaan Jyväskylän kaupunginteatterin musikaalia Jekyll & Hyde. Odotukset olivat musikaalin suhteen kohtuullisen korkealla, sillä toissavuonna Turussa nähty produktio teki vaikutuksen. Onneksi Jyväskylän versio on sen verran erilainen että pian onnistui jättämään vertailun taakseen ja nauttimaan esityksestä omana itsenään.
Jekyll & Hyde ponnistaa R.L.Stevensonin klassikkoromaanista ja tuo tiedemies Henry Jekyllin (Joni Leponiemi/Henri Halkola) tarinan lavalle. Tohtori Jekyll on kehittämässä kemikaalia, jolla ihmisen hyvän ja pahan puolen voisi erottaa toisistaan. Asialleen omistautuneena tiedemiehenä Jekyll tekee itsestään oman testihenkilönsä ja tulee samalla vapauttaneeksi oman pimeän puolensa, sadistisen ja julman Edward Hyden. Lontoon kaduilla on taas hieman vähemmän turvallista liikkua. Jekyllin tarinaa kertoo hänen uskollinen lakiemiesystävänsä John Utterson (sympaattinen Hannu Lintukoski) ja vahvoina naisina hänen elämässään nähdään säpäkkä kihlattu Emma Carew (Saara Jokiaho) ja sielukas prostituoitu Lucy Harris (Maria Lund).
Pääosassa vuorottelevat Joni Leponiemi ja Henri Halkola, meidän esityksessämme armoitettuna tohtorina nähtiin Leponiemi. Hieman ehdin alussa pohdiskella, josko lähtökohtaisesti enemmän iskelmätähteä muistuttavasta herrasta saataisiin massiivista sisäistä kamppailua käyvä hahmo, mutta epäluulot haipuivat pian. Leponiemi veti hyvän roolisuorituksen ja olisin katsellut mielelläni enemmänkin fysiikkaa vaativia loikkia ja uhkaavaa kyykistelyä Hydena. Naispäärooleissa loistavat Jokiaho ja Lund toimivat hyvinä vastapareina toisilleen. Jokiaho on ponteva eikä yhtään vässykkä nuori nainen ja Lundin Lucyssa on sähäkkyyttä ja herkkyyttä etenkin laulukohtauksissa. Esityksen roolitus on muutenkin hyvä ja loppujen lopuksi meidän ystäväporukassamme eniten kehuja taisi saada oivallinen ensemble. Muun muassa kaupunkilaisia, porttoja ja heidän asiakkaitaan esittäneet näyttelijät tekivät hyvää työtä sekä laulullisesti että koreografioiden osalta, bravo.
Joni Leponiemi. Kuva: Jiri Halttunen
Musikaalin visuaalisuus ammentaa ymmärrettävästi goottilaisesta romantiikasta, mutta mukaan on viskattu piristykseksi myös hieman steam punkia. Erityisesti Merja Levon suunnittelema puvustus viehätti omaa silmääni ja omaan makuuni höyryä olisi voinut lisätä esitykseen enemmänkin. Lavastus pyörii muutaman suuremman elementin ympärillä, mutta erilaiset tilat on saatu luotua lavalle hienosti. Orkesteri ei ole suuren suuri, mutta tuuttaa Lasse Hirven johtamana montustaan silti kuuluvasti. Itse huomasin kiinnittäväni erityisesti huomiota puhallinosuuksiin, kiitos siis niistä.
Esityksessä on toisaalta myös epätasaisuutta. Paikoin replikoinnissa tuntuu olevan erikoisia tauotuksia ja muutamassa kohtaa oltiin mielestäni jopa hieman liian humoristisia, vaikkei huumorin häivä raskastunnelmaisessa musikaalissa pahitteeksi olekaan. Kappaleita on musikaalissa myös paljon ja osa niistä saa staattisuudellaan juonen hieman junnaamaan, etenkin kun suurin osa niistä on vähäisillä koreografioilla kuvitettuja sooloja tai duettoja. Samat teemat toistuvat useasti, joten vaihteluakaan ei juuri saada. Onneksi laulusuoritusten laatu auttaa asiaa, sillä pääosin lavalla kuultiin oikein hyvää laulamista. Omia suosikkejani olivat toisen puoliajan avaava, ensemblen esittämä Murha, murha ja Leponiemen oivallisesti tulkitsema Kaksintaistelu.
Lucy (Maria Lund) ja Punarotan väki. Kuva: Jiri Halttunen
Toinen puoliaika nostatti katsomiskokemusta paljon. Ei ensimmäinen puoliaikakaan toki huono ollut, mutta toisella puoliskolla Leponiemen hahmon kasvu ja muutos pääsi paremmin oikeuksiinsa ja muutenkin tapahtumat tuntuivat etenevän rivakammin. Kokonaisuutena Jekyll & Hyde oli tavattoman positiivinen ja viihdyttävä. Esiintyjäjoukossa on paljon osaamista ja yhteispeli tuntui toimivan, mikä teki katsomisesta mukavaa. Kannatti lähteä katsomaan.
Kannattaa käydä lukemassa myös Some Superfluos Opinions -blogin Siirin (englanniksi) ja One Night in Theatre -blogin Lauran asiantuntevat jutut musikaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.