Lavalta: Lucky (Teatteri Viirus)

Anna (Maria Ahlroth) ja Jere (Pelle Heikkilä). Kuva: Cata Portin / Viirus

Ei ole helppoa olla nykyajan ihminen. Tavoitteet ovat kovat ja pitäisi kyetä itse valitsemaan ja päättämään mitä elämällään haluaa tehdä. Ottaako vielä yksi olut, hankkiako lapsia, vaihtaa työt, muuttaisiko ulkomaille? Muun muassa näitä ja monia muita kysymyksiä pohtii Teatteri Viiruksen Lucky.

Lucky kertoo tarinaa viidestä noin kolmekymppisestä helsinkiläisestä. Anna (Maria Ahlroth) tapaa juhlissa Jeren (Pelle Heikkilä), karismaattisen tyypin, ja pian Anna on jo raskaana. Tuoreen pariskunnan suhde ei kuitenkaan ole pelkkää uutta onnea, vaan tilannetta varjostaa Jeren alkoholiongelma. Annan veljen Alexin (Viktor Idman) avioliitto Nadjan (Jessica Raita) kanssa rykii sekin. Kahden pienen lapsen taloudessa arjen pyöritys vaatii veronsa ja kaiken lisäksi Alexin yrityksellä ei mene lainkaan hyvin. Kelan työntekijä Kasper (Oskar Pöysti) puolestaan etsii rakkautta Tinderistä ja yrittää löytää merkitystä elämälleen.

Aiheiltaan Lucky on melkoisen synkkä. Vähäiset ilon hetket tuppaavat painumaan ongelmien alle ja katsomossa ei voi olla aivan varma käykö tässä nyt hyvin. Onneksi näytelmä ei kuitenkaan sorru melankoliaan, vaan pysyy kaikesta huolimatta jotenkin kevyenä ja katsominen ei tunnu raskaalta tai ahdista suunnattomasti vaikka koskettaakin. Parisuhdekriisien lomaan on saatu myös ujutettua hienosti kohtauksia, joissa näyttelijät pääsevät esittelemään muitakin taitojaan kuten tanssia ja laulua. Kohtaukset muuttuvat osaksi esitystä ilman päälleliimaamisen tuntua, se on ilahduttavaa.

Katsomo on rakennettu ovelasti korkealle, kuin parvekkeelle ympäri esityssalia. Meillä sattui hyvä tuuri, sillä paikaltamme näki koko tilan todella hyvin. Vaikutti tosin siltä, että näkyvyys oli hyvä kaikkialta sillä epämääräisiä kurkotteluja ei juuri näkynyt. Ja kerrankin on sellainen tilanne, että eteen ei voi istua jotakuta todella pitkää! Itse lavakin toimii hienosti kahdessa eri tasossa ja lavastus on kaikessa pelkistyneisyydessään erittäin toimiva, se on Kaba Assefan käsialaa.

Esitys on ruotsin- ja suomenkielinen. Pääosa dialogista on ruotsiksi ja teatteri tarjoaakin tarvittaessa tekstityslaitteen. Me päätimme kuitenkin mennä ilman ja varmaan hyvä niin, sai keskittyä esitykseen eikä tullut vilkuiltua laitetta. Alussa piti keskittyä toki enemmän, kun päänsisäinen suomentaminen sujui hitaasti mutta pian sai huomata jo ymmärtävänsä esitystä hyvin. Ja vaikka jokin repliikki olisi jäänyt välistä pysyi kokonaisjuonessa joka tapauksessa hyvin kärryillä.

Lucky oli erittäin laadukasta teatteria. Episodeista muodostuva näytelmä tuo kolmikymppisten kipuilun esiin aidosti ja kiinnostavasti, pienillä hetkillä saatiin näytettyä isoja tunteita. Joskus tekisi itsekin mieli huutaa parvekkeelta kovaa kuten Anna ja Nadja.

Ainoa miinus tuntui sekä minun että miehen mielestä olevan se, että esitys olisi voinut olla jopa hieman pidempi. Toisella puoliajalla tapahtumien tahti kiihtyy ja pohjustus olisi saattanut olla paikallaan, nyt muutamat asiat vain tiputetaan syliin. Toisaalta se toimii juuri niin, eipähän tullut puhkiselitetty olo.

Aplodien aikana pala nousee kurkkuun. Ehkä esityksessä olleet ongelmat, rakkauden kaipuu, yritysmaailmassa selviäminen, parisuhteet, aineiden väärinkäyttö, voidaan luokitella ensimmäisen maailman ongelmiksi, mutta niitä läpikäyville ihmisille juuri ne ovat niitä asioita joiden kanssa sillä hetkellä painitaan. Vasta sitten voi lähteä ratkaisemaan muun maailman suruja.

Kiitokset blogikollega Tallelle painokkaista suosituksista (ja reittiohjeista teatterille), muuten olisi jäänyt tämä hieno esitys näkemättä.