Laline Paullin The Bees -teos (2014) päätyi kirjastosta varaukseen varmaankin jonkun kirjablogin kautta. Mehiläispesän elämästä kertova kirja kuulosti sopivan erikoiselta ja kehuvat huhut toki kannustivat lukemiseen. Lisäksi en tällä hetkellä itse opeta biologiaa, joten nyt myös tuntuu siltä että aivot kykenevät vastaanottamaan enemmän siihen liittyvää materiaalia myös vapaa-ajalla.
Mehiläispesään syntyy uusi työläismehiläinen Flora 717. Suurikokoisessa mehiläisessä havaitaan heti jos jonkinlaisia tavalliselle työläiselle epätyypillisiä ominaisuuksia, joten Flora pääsee papitarmehiläisten myötäavustuksella kokeilemaan erilaisia töitä mehiläispesässä ja jopa tapaamaan palvotun kuningattaren. Floran kokemusten kautta esitellään laajasti mehiläispesän toimintaa ja rakennetta sekä päästään osalliseksi jos jonkinlaista valta-asemakeinottelua ja uskonnon hyväksikäyttöä. Pesän ulkopuolella kohdataan myös erilaisia uhkakuvia linnuista ampiaisiin.
Aluksi olin tavattoman innoissani. Mehiläispesän hierarkia ja toiminta jaksoivat kiinnostaa, mehiläiset tuntuivat vieraudessaan jännittäviltä ja tuskin maltoin odottaa, mihin toimeen Flora 717 seuraavaksi päätyisi. Puolivälin tienoilla homma alkoi kuitenkin vähän tökkiä. Mehiläisten inhimillistäminen oli mennyt mielestäni liian pitkälle, esimerkiksi kanttiinin vielä ymmärsin mutta ruoka valmistettiin "leipomossa" nimeltä Pollen & Patisserie. Nimen olisi voinut jättää pois, vaikka pitääkin paikkansa että mehiläiset valmistavat ravinnoksi eräänlaista leipää. Mehiläisten hierarkkinen kastijako oli myös paikoin hieman sekava ja Floran erityisasema siinä hieman kryptinen.
Pääpiirteissään Paull on kuitenkin tehnyt oivaa tutkimusta ja mehiläiskolonian toiminta tuntuu noudattelevan varsin tarkasti oikeiden mehiläisten elämää. Lukemista voi siis pitää myös jonkinlaisena oppimiskokemuksena. Täytyy myös myöntää, että vaikka tässä nyt jupisin niin The Bees oli kiinnostava teos jonka luki mielellään. Flora 717 oli myös kapinallisuudessaan niin symppis hahmo, siis mehiläinen, että hänen edesottamuksiaan seurasi mielellään ja kannusti eteenpäin.
En ehkä suosittele hyönteiskammoisille, mutta monimutkaisista yhteiskuntarakenteista viehättyvät saattaisivat pitää tästä kirjasta.
Omppu pohtii tekstissään teoksen eri tulkintatasoja, Liina puolestaan kiitteli esimerkiksi parviälyn kuvausta.
2014. (painos Fourth Estate, 2015) 352 s.
Kansi: ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.