Phryne Fisher vs. Corinna Chapman (Kerry Greenwood)

Kerry Greenwood tunnettaneen Suomessa paremmin Phryne Fisher -kirjoista tehdyn tv-sarjan kuin itse kirjojen perusteella. Sarjassa kunnioitettu neiti Fisher ratkoo rikoksia 1920-luvun Australiassa helmikoristeinen pistooli käsilaukussaan ja aiheuttaa ajoittain harmaita hiuksia paikallisille poliisivoimille. Sarjassa on ilmestynyt kirjoja jo huikeat 20 kappaletta ja niistä ensimmäinen on Cocaine Blues (1989).

Tuottelias kirjailija ei ole kuitenkaan tyytynyt laatimaan vain historiallisia rikosromaaneja, vaan nykyaikaisemmasta meiningistä vastaa Corinna Chapman. Corinna on ammatiltaan leipuri, mutta päätyy sarjansa ensimmäisessä teoksessa Earthly Delights (2004) keskelle heroiinimurhia ja talonsa asukkaita kohtaan kohdistettua iskujen sarjaa. Molemmissa sarjoissa Melbournessa residenssiään pitävä sankaritar siis päätyy rikosten ratkonnan tielle ikään kuin vahingossa, mutta tyyliltään Phryne ja Corinna ovat hyvin erilaisia.

Phryne Fisheriä kohtaan tuntemani viehätys perustuu paljon hahmon ihastuttavaan tapaan rikkoa aikansa käyttäytymisnormeja ja inhimillisyyteen. Phryne on miesten seurasta nauttiva ja itsepäinen ja älykäs nainen, joka onnistuu haalimaan ympärilleen joukon mainioita apukäsiä. Ympärillä pyörivät hahmot ovat suuri osa tarinoiden onnistumista ja heihin kiintyy kovasti, vaikka osan hahmon tarinat ja luonteenpiirteet ovatkin kirjassa hieman erilaisia kuin tv-sarjassa. Omaa suosikkiani Jack Robinsonia on myös näkynyt tähän mennessä lukemissani teoksissa (sarjan osat 1, 3 ja 4) harmillisen vähän.

Corinna puolestaan pyörittelee sormissaan lähinnä taikinaa, ei ihmisiä, vaikka ei hänenkään sosiaalisissa taidoissaan mitään vikaa ole. Earthly Delightsissa tapahtumien tarkan kuvauksen sijaan tunnuttiin viettävän paljon aikaa keittiössä leipää ja muffinsseja leipoen ja se kyllä sopi minulle oikein hyvin. Phryne-kirjoissa tämän leipomisen tilan saavat usein asukuvaukset ja, täytyy myöntää, minä luen mieluummin leivonnaisista kuin taidolla tehdyistä vaatteista, vaikkei niidenkään kuvauksessa vikaa ole. Corinan maailmaan oli myös ehkä hieman helpompi sujahtaa, sillä hahmo elää hyvin jalat maassa ja on olemisessaan melkoisen tavallinen. Sivuhahmoista ei tosin voi sanoa samaa, sillä teokseen on kasailtu melkoisen sekalainen seurakunta mitä erilaisempia (ja jossain määrin steoreotyyppisiä hahmoja, jotka varmaan toimisivat hyvin sitcom-tyyppisessä tv-sarjassa (hieman hupsu taikakauppaa pitävä wicca, "luolaansa" hautautuneet nörttipojat, vanha antiikin aikaa tunteva professori jne.).

Jos vertaa pelkästään näitä sarjojen aloitusosia olisin todennäköisesti jatkanut ennemmin Corinnan kuin Phrynen edesottamuksien seurausta. Cocaine Blues on jokseenkin laiska aloitus sarjalle ja jos en olisi lukenut jo myöhempiä osia ja nähnyt tv-sarjaa saattaisi homma jäädä sikseen, vaikka kirja viihdyttävä olikin. Earthly Delightsissa oli enemmän vauhtia ja huumoria (sekä niitä muffinsseja), joten sen lukeminen oli melkoisen hauskaa ja sujui sutjakasti myös kännykän ruudulta. Pidin paljon myös teoksessa olleista Buffy-viittauksista.

Kannen perusteella valitsisin kuitenkin ehdottomasti Phrynen. Näissä teosten vanhemmissa painoksissa on upeat Beth Norlingin tekemät kannet ja niitä katselee ilokseen. Earthly Delightsin kansi puolestaan näyttää enemmän huonolta chick lit -kirjalta, jossa on paljon s/m-meininkiä (vaikka oli tässäkin sitä vähän, mutta pääosassa olivat enemmän ne muffinsit). Onneksi sisältö oli parempi.

Tästä tekstistä piti tulla viiltävän analyyttinen vertailu kahden sankarittaren välillä, mutta eipä tullutkaan. Tykkään molemmista. Eivät nämä mitään maailmaa mullistavia ole, mutta oikein leppoisaa lukemista kuitenkin ja ennen kaikkea järkevän mittaisia. Arvostan. Sitten kun saataisiin vielä suomennoksia kehiin, mutta onneksi englanninkielisiä versioita löytyy kiitettävästi ainakin HelMetin valikoimista.

Kerry Greenwood: Cocaine Blues (Phryne Fisher #1)

Poisoned Pen Press, 2007. (alkup. 1989) 175 s.
Kansi: Beth Norling

Kerry Greenwood: Earthly Delights (Corinna Chapman #1)
Poisoned Pen Press, 2007. (alkup. 2004) 239 s.
Kansi: ?