Lavalta: Vapauden kauhu (Kansallisteatteri / Kiasma-teatteri / Porttiteatteri)

Kuva:  Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Teatterin alkamisajat eivät aina keskustele muun elämän aikataulujen kanssa kovin hyvin. Sateisena torstaipäivänä ehtii kuitenkin ulkoiluttaa nopeasti koirat, vaihtaa kamppeet ja rynnätä junaan jota ei onneksi oltu peruttu koska silloin ehtii lähes kätevästi kuudeksi Kiasman aulaan ja siirtymään siitä Kiasma-teatterin tiloihin katsomaan kiinnostavaa Vapauden kauhu -teosta, esitystä vankeuden päättymisestä.

Vapauden kauhun käsikirjoitus (Asta Honkamaa) on syntynyt vuosina 2014-2015 tehdyn dokumentaarisen taideprojektin aikana (ohjaajana ja suunnittelijana Jussi Lehtonen), jossa Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin taitelijat jalkautuivat muun muassa Kylmäkosken vankilaan ja vertaistukikeskus Redikseen tekemään erilaisia työpajoja vapautuneiden vankien kanssa. Näyttämöllä nähdään neljä ammattinäyttelijää (Jani Karvinen, Tuija Minkkinen, Ilja Peltonen ja Taisto Reimaluoto) ja yksi ammattimuusikko (Sanna Salmenkallio), muut esiintyjät (Saana Keiski, Antti Tammentie, Josefina Turunen, Petri Valkoma, Pia Vallenius, Jari Valtonen, Mikko Vuorio, Kari Wiippola) ovat projektin myötä perustetun Porttiteatterin jäseniä. Voisi myös sanoa, että he ovat entisiä vankeja, mutta se ei tunnu enää tärkeältä.

Esityksessä pohditaan vankilasta vapautumista ja sen vaikeutta. Maailma ikään kuin pysähtyy vankilassa ja siviiliin palaaminen voi olla ja onkin haasteellista. Mistä löytää töitä ja asunto ja miten välttää paluu selliin, kun kaveripiirissä tarjotaan taas aineita ja tukea ei ehkä osaa hakea? Sairauksia on päihdeongelmien lisäksi muitakin lukihäiriöstä somaattisiin vaivoihin ja niidenkin kanssa on oma työnsä. Osa selviää, osa ei, osa palaa takaisin vankilaan. Tarinat ovat hyvin kerrottuja, hahmotellen ja kertoen lavalle tuotuja. Esityksessä nähdään myös videoita, joissa Kylmäkosken vankilan muutamia vankeja on haastateltu. Sieltä mieleen jää ehkä parhaiten toive siitä, että vankilassa olevia myös autettaisiin eikä vain rangaistaisi. Onneksi on niitä tähänkin projektiin liittyviä keskuksia ja yhteisöjä, joissa tehdään tärkeää työtä yhteiskuntaan palaamisen helpottamiseksi.

Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Kohtauksia rytmittävät työryhmän tekemät laulut, joista mieleen jää erityisesti Haaveilen. Haaveet eivät välttämättä ole suurensuuria, mutta joskus niiden toteutumiseen tarvitaan pieniä ihmeitä. Mieleen jäävät myös saaveista rakennetut kumeaääniset rummut, jytinä ja pauke. Hymyt lavalla, innostus. Toisaalta myös vakavuus, tämä on tärkeää. Ja kaikki ne kakut. Ja upeat, hauskatkin asut toisella puoliajalla.

Toisen puoliajan lähetessä loppuaan alkaa itkettää. Lavalla näkyvä keskittyminen ja näistä asioista puhumisen tärkeys koskettaa, työryhmän yhteisöllisyyttä on mukava katsoa. Täytyy myöntää, että en itse ole aikaisemmin oikeasti ajatellut sitä miltä tuntuu kun vapautuu vankilasta. Tämä esitys avasi asiaa paljon, antoi ajattelemisen aihetta ja toivottavasti ymmärrystäkin.

Kiitos tästä esityksestä. Kiitos inhimillisyydestä ja lämminhenkisyydestä, jota toitte pimeään loppuvuoteen. Toivottavasti et myöhästynyt siitä lautastasi Kari, koska taputimme teidät lavalle niin monta kertaa.

Vapauden kauhun viimeinen esitys Kiasma-teatterin tiloissa on keskiviikkona 9.12.