Tuija Lehtinen: Mies vailla sydäntä

Järvelle tuijottelu auttaa joskus rakkausasioissakin.

HelMetin lukuhaastetta varten piti löytää kirja, joka on julkaistu omana syntymävuotena. Aatoksen tultua mieleen törmäsin kirjaston kierrätyshyllyllä Tuija Lehtisen kokoelmateokseen Rakasta minua ja kuin kohtalon oikusta sen keskimmäinen teos Mies vailla sydäntä on julkaistu vuonna 1988. Valinta oli tehty, Lehtiseen voi luottaa.

Jane Kettu muuttaa valmistumisensa jälkeen kurssikaverinsa Anun kotipaikkakunnalle ja naiset perustavat siellä yhdessä fysikaalisen hoitolan. Tokihan Jane törmää ja ihastuu pian myös mystiseen Kim Ruhtinaaseen, joka sattuu luonnollisesti olemaan Anun kihlattu. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma, sillä Ruhtinaan mahtisuvulla tuntuu olevan salaisuuksia vaikka muille jakaa. Ainoa normaali asia Janen elämässä on Pekka, joka sitkeästi yrittää saada Janea kainaloonsa. Lopputulemaan ei kuitenkaan päästä ilman lukuisia juonenkäänteitä, jotka saavat jopa yllättävän synkkiä sävyjä.

Luulin teosta aloittaessani saaneeni käsiini harmittoman kolmiodraaman, jossa lopulta kaikki päättyy parhain päin. Olin harvinaisen väärässä. Toki teoksessa on myös kevytmielisyyksiä ja vaaleanpunaisia unelmia, mutta pohjimmiltaan se on yllättävän jalat maassa ihmissuhteiden kuvausten suhteen. Perhekiemuroiden ja -salaisuuksien kuvailussa sukelletaan puolestaan harvinaisen synkkiin vesiin, mutta sielläkin Lehtinen onnistuu luovimaan aiheuttamatta suurempaa lukuangstia.

Vaikka teoksella on jo ikää, ei se juurikaan näkynyt. Toki älypuhelimet ja internet loistavat poissaolollaan, mutta toisaalta niiden paikalla ei ole esimerkiksi perinteikästä kirjeenvaihtoa eikä lankapuhelimiakaan taideta kummemmin mainita. En oikeastaan muista kiinnittäneeni huomiota olisiko kieli ollut vanhahtavaa, tuskinpa vain. Kirjoitustyyli on koukuttavaa, kuten Lehtiseltä odotinkin, ja kirjaa oli mukava lukea ennen nukkumaanmenoa. Lopussa homma meni ihan jännäksikin ja kutkutti miten juoni saadaan päätökseensä.

Mies vailla sydäntä oli siis oikein positiivinen lukukokemus, vaikka se odottamastani keveydestä huolimatta kallistui jopa traagisen puolelle. Hyvin kirjoitettu teos pitää puolensa ajan hampaita vastaan ja tästä rohkaistuneena lukenen muutkin tuon kokoelman kirjat jossain välissä.

Tuija Lehtinen: Mies vailla sydäntä
Otava, 1988. (Julkaistu myös kokoelmassa Rakasta minua, Otava, 2001. 333 s.)
Kansi: ?