Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Myös oma kotitalouskirjani Kotitalouden perustaidot opastaa kastikkeen tekoon.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun olen etsinyt muistitikkuani jo monta päivää eikä sitä vieläkään löydy. Tämä mieltävaivaava muistitikunhukkaus ei kuitenkaan liity tippaakaan siihen, että lukaisin tänään Mielensäpahoittaja ja ruskeakastikkeen (WSOY, 2012).

Emäntä on vuodeosastolla ja kotipalvelun miellyttävä Raisa on vaihdettu ikävään neitiin, joten ruokaa ei tule pöytään mistään. Halonhakkuusta on pitkä matka, ainakin henkisesti, hellan ääreen mutta ruoanlaiton harjoittelu on aloitettava koska muuten ei elämästä tule mitään. Niinpä emännän reseptikansio laitetaan järjestykseen ja lähdetään kokeilemaan mitenkö se karjalanpaisti ja makkarakastike luonnistuvat. Yrityksen ja erehdyksen kautta kuljetaan kohti onnistumista ja samalla tullaan ruodittua montaa asiaa maailmanmenosta ja pahoitetaan mieltä vielä useammasta.

Ruskeakastike tarjosi minulle tähän hetkeen sellaista lukemista jota toivoinkin. Oli leppoisaa, lupsakkaa ja lempeää, hauskaakin muttei vyön alle mennen. Symppaan kyllä tätä mielensäpahoittajaa, ihan hyvä tyyppi, vaikkei sitä sille ehkä kannata kertoa. En nyt siitä ensimmäisestä kirjasta muista oliko se kuinka jatkuvajuoninen, tässä välillä tuntui että unohtuu se kertominen ja junnataan mielensäpahoittamisissa, mutta löytyi se punainen lanka sieltä lopulta kuitenkin.

Kyrö kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä ja tällaisena välipalana Ruskeakastike oli oikein mainio lukukokemus. Kiva oli myös kuvaliite, siinä esiteltyjä reseptikortteja meilläkin jossain pyörii muistaakseni. Pitänee ostaa perunoita kaupasta, vaikka oli se tänään tehty tulinen kurpitsakeittokin hyvää.

HelMet-haasteessa tämä olkoon hauska kirja.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
WSOY, 2012. 130 s.
Päällyksen kuva: Laura Arvela