Kuva: Antti Ahonen
Oblivian Annika Tudeerin sooloteos Annikas Sacre oli viimeisiä esityksiä, jotka näin viime vuoden puolella. En saanut tuoreeltaan siitä kirjoitettua mitään, mutta esitys on jäänyt mieleen muhimaan, miellyttävällä tavalla. Jotenkin sitä muistaa sen joulukuun puolivälin torstai-illan, hämärän Helsingin ja näkymän Pohjois-Esplanadille Nicken-näyttämön ikkunoista. Ja toki sen, kun esitys vihdoin alkaa ja Tudeer saapuu lavalle tanssien.
Annikas Sacre on Tudeerin oma versio Sacre du Printempsistä eli Keväuhrista, skandaalimaisesta baletista joka esitettiin ensimmäistä kertaa Pariisissa vuonna 1931. Baletin on säveltänyt Igor Stravinsky ja alkuperäisen koreografian siihen teki Vatslav Nižinski. Mutta siitä viis, sillä tämä ei ole toisinto eikä se voikaan olla, sillä alkuperäistä koreografiaa ei ilmeisesti tallennettu mihinkään ja versioita on tehty lukemattomia. Tässä Tudeerin versiossa Kevätuhri on lähtökohtana, mutta samalla aiheet kurottuvat taiteesta puhumiseen, uuden ajan alkamiseen, henkilökohtaiseen historiaan ja sukujuuriin ja muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden.
Lavalla nähdään vain Annika Tudeer, mutta katsomosta esitykseen osallistuu myös Oblivian Timo Fredriksson, joka kysymyksillään saa esityksen pyörimään ja tapahtumat etenemään. Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa kuullessani replikointia jostain takaani oli fiilis hämmentynyt, eihän katsomossa puhuta. Järkytyksestä päästyäni ratkaisu innosti. Esityksen valmistamiseen ovat osallistunut myös Lina Teir dramaturgina ja musiikkina kuullaan Oblivian esityksistä tuttua Juuso Voltin kädenjälkeä. Kokonaisuutena Annikas Sacre on hallittu mutta samalla elävä, ei liian kiillotetun tuntuinen.
Esitys on, kuten esityspaikasta voi päätellä, ruotsinkielinen ja jälleen sain huomata, että kyllä tätä toista kotimaista on miellyttävää kuunnella. Sointi on kovin erilainen verrattuna suomeen. Lisäksi on aina ilo huomata että pysyy kärryillä ja ymmärtää, vaikkei kieltä päivittäin käytäkään. Rohkeasti siis vain ruotsinkielisiin esityksiin, toverit. Ja vaikkei ymmärtäisi niin kehonkieli kertoo paljon.
Annikas Sacresta jäi levollinen olo. Siinä oli komiikka ja dramatiikkaa, jotain pimeää ja toisaalta paljon valoa. Kiitos Heidi, että pyysit aveciksi tähän esitykseen.
Ilokseni huomasin, että esitys pyörii Svenskanin Nickenissä vielä nyt tammikuussa. Tiedot esitysajoista sun muista löydätte täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.