Läpi tämän hieman pohjoisemman "erämaan" vaellettiin kumitassut alla.
Etsiskelin viime vuonna alkuperäiskansoihin liittyviä lukuvinkkejä ja useampikin bloggaajakollega vinkkasi Marlo Morganin teosta Viesti Oikeiden Ihmisten maailmasta (Otava. 1995). Viime vuoden lukulistalle teos ei mahtunut, mutta otin sen käsittelyyn nyt tammikuussa.
Amerikkalainen Marlo Morgan työskentelee Australiassa terveydenhuoltoprojektin parissa kun hän saa kutsun vierailla erämaassa asuvan aboriginaaliheimon, Oikeiden Ihmisten, luona. Lyhyeksi juhlaksi luultu tilaisuus paljastuu kuitenkin neljän kuukauden mittaiseksi vaellukseksi läpi Australian erämaan. Vaelluksen aikana Morgan pääsee tutustumaan Oikeiden Ihmisten ajatusmaailmaan ja tapoihin ja vierailemaan pyhässä paikassa. Samalla hän saa tehtävän viedä Oikeiden Ihmisten viestiä maailman tilasta eteenpäin. Kirjan alkusivuilla teoksen mainitaan olevan kaunokirjallinen teos, mutta kerronta viittaa vahvasti sen perustuvan tositapahtumiin (muun muassa esipuhe alkaa sanoin Olen kirjoittanut tositapahtumien jälkeen ja todellisen kokemuksen innoittamana) ja tosiaan, on käynyt ilmi että Morgan ei ole vaellellut yhtään missään aboriginaalien kanssa ja kirjan tarina on keksitty. Kieltämättä tunnen itseni hieman petetyksi, sillä illuusio oli vahva vaikka jokin tuntui mielessä nakertavankin.
Täytyy myöntää, että minun aboriginaalituntemukseni perustuu hyvin paljon Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot -kokoelman Australiaan sijoittuviin jaksoihin. Eipä sillä, paljon sieltä tuttua tuli tässä teoksessa esiin kuten juuri uniaika ja erilaiset taiteen tekemisen tekniikat. Voisikin itse asiassa lukea Rosan tarinat uudestaan, mutta palataan nyt vielä Morganiin.
Viestin lukeminen oli paikoin ristiriitainen kokemus. Toisaalta olin tavattoman kiinnostunut heimon elintavoista ja vaelluksesta läpi karun aavikon ja toisaalta pieni skeptikko minussa kiljui kovaan ääneen. Heimon jäsenet keskustelevat ajatuksen voimalla ja heillä tuntuu olevan jonkinlaista salattua tietoa. Morganin pohdinnat heimon ajatusmaailmasta tuovat paikoin myös mieleen self help -henkisen opastuksen. Paljon hyviä ajatuksia kirjassa toki on esimerkiksi maailman tilasta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta.
Kirjoitin alunperin tämän tekstin heti luettuani ja se oli hyvin erilainen. Päädyin nimittäin googlailemaan ja törmäsin sitten useisiin lähteisiin, jossa kirjan todettiin olevan suoranainen huijaus. Olen nyt hieman harmissani, vaikka lukukokemuksena tämä olikin kiinnostava. Jos jollakulla on vinkata (ajantasoista) kirjallisuutta tai artikkeleita aboriginaaleista, otan vinkit kiinnostuksella vastaan!
Tämä teos olkoon myös yksi osasuoritus Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen vaikka huijaus onkin, edustakoon vaikka sitä kuinka alkuperäiskansoista yritetään monin tavoin hyötyä, ja HelMetin lukuhaasteessa kuitattakoon kohta keskustelua herättänyt kirja.
Otava, 1995. 224 s.
Suomentanut: Jaana Lehtinen
Kannen kuva: Jeff Gnass/Suomen Kuvapalvelu
Toisaalla jo kommentoinkin, että tämä kirja teki minuun suuren vaikutuksen yläasteella - koska luulin sen olevan tosipohjainen. :/ Nyt on ihan pettynyt olo...
VastaaPoistaEn ole vielä lukenut, mutta mulla on lainassa Bonalbon musta Ruby, joka on varmasti Viestiä realistisempi kuvaus aboriginaalien elämästä.
Jopas on kiinnostavan kuuloinen case. Harmillista tosin, että huijauksella ratsastettu homma.
VastaaPoistaEikö voisi ajatella, että kirjahan on taitavasti kirjoitettu, kun se sinut ja minut uskomaan, että tarina oli tosielämästä? Eikös kaikilla kirjailijoilla ole lupa kirjoittaa niin, että me uskomme sen olevan tosielämästä? Vaikka ei olekaan.
VastaaPoista